Blogi

Ensiharvennus - Mitä, miksi ja milloin?

Kirjoittanut Laania | 26.52.2025

Ensiharvennus on metsän tärkein harvennus, jonka tavoitteena on turvata puuston elinvoimaisuus. Ensiharvennuksessa pääpaino on metsänhoidossa ja taloudellisesta näkökulmasta sitä ei pidetä vielä erityisen tuottavana toimenpiteenä, vaikka myyntipuuta kertyykin jonkin verran.

Mitä on metsän ensiharvennus?

Ensiharvennus tarkoittaa tasaikäisen kasvatusmetsän ensimmäistä harvennushakkuuta, joka tuottaa myös myyntikelpoista puuta. Se on ensisijaisesti metsänhoidollinen toimenpide, jonka tarkoituksena on parantaa päätehakkuuta varten kasvatettavan talousmetsän puuston järeytymistä, eli arvokasvua sekä turvata ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä metsien hoito ja käyttö. Ensiharvennuksessa metsän puustosta poistetaan suurinpiirtein puolet runkoluvusta ja kasvamaan valitaan laadultaan parhaat puut.


Kuva 1: Ensiharvennus toteutetaan koneellisena puunkorjuuna.

Miksi ensiharvennus tehdään?

Ensiharvennus on metsänhoidon tärkein toimenpide, sillä sen avulla parannetaan metsän elinvoimaisuutta ennen kuin elävän latvuksen osuus puustossa alkaa supistua. Ensiharvennus vaikuttaa positiivisesti metsän hyvinvointiin ja kasvuun, sillä sen seurauksena puiden latvat säilyttävät elinvoimansa ja arvokasvu tukkipuuksi nopeutuu.

Ensiharvennuksesta saatavien tulojen osuus on koko metsän kiertoajan tuloista vähäinen. Saatavat puutavaralajit ja niiden määrät ovat metsikkökohtaisia. Ne koostuvat tavallisesti kuitu- ja energiapuusta, mutta hyvin hoidetussa metsässä voi olla korjattavissa pikkutukkiakin. Ensiharvennukset taloudelliset vaikutukset näkyvät parhaiten kiertoajan lyhentymisenä, myöhemmissä harvennuksissa sekä päätehakkuussa.

Ensiharvennuksessa voidaan painottaa myös muun muassa riistanhoidollisia piirteitä ja monimuotoisuuden edistämistä. Näissä tapauksissa puuntuotanto on pienempää, sillä harvennus tehdään vaihtelevaan tiheyteen sekapuustoisuutta suosien. Puuston rakenteellinen vaihtelu edistää pinta- ja pensaskasvillisuuden kasvua luoden erilaisia elinympäristöjä niin riistaeläimille kuin erilaisille linnuille, hyönteisille ja kasvillisuudellekin.

Latvussuhde ja valtapituus määrittelevät ensiharvennuksen ajankohdan

Ensiharvennuksen aika metsikössä koittaa Etelä-Suomessa aikaisemmin kuin Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa metsä on tavallisesti ensiharvennuskypsää 30-40-vuotiaana ja pohjoisessa 10 tai jopa 20 vuotta etelää myöhemmin. Elävän latvuksen määrä, eli latvussuhde, ja puuston valtapituus kertovat kuitenkin harvennustarpeesta tarkemmin: puulajista, metsän tiheydestä ja kasvupaikasta riippuen ensiharvennus tehdään yleensä keskimäärin 12–15 metrin valtapituudessa ja latvussuhteen tulisi olla vähintään 40 % männikössä, 60 % kuusikossa ja 50 % koivikossa.

Tehdyt tai tekemättä jätetyt taimikonhoidon toimenpiteet vaikuttavat myös osaltaan ensiharvennuksen ajoitukseen ja siitä saataviin myyntituloihin. Jos metsä on ollut hoitamatta taimikkovaiheessa, eikä sille ole tehty nuoren metsän kunnostusta, joudutaan ensiharvennus tekemään tavanomaista aikaisemmin. Tällöin kannattavinta voi olla toteuttaa ensiharvennus energiapuun korjuuna, sillä kertymät kuitupuussa ovat usein hyvin vähäisiä. 

Puuston kehityksen kannalta on tärkeää, ettei ensiharvennuksen toteutusta venytetä liian pitkälle. Pidemmän päälle ravinteista ja valosta kilpailevien puiden latvusten elinvoimaisuus pienenee, jonka seurauksena paksuuskasvu heikkenee ja kompensoituu pituuskasvulla. Tällaiset riukuuntumaan päässeet puut kestävät huonosti esimerkiksi lumikuormaa ja kovia tuulia ja ovat herkempiä altistumaan muillekin tuhoille. Riukuuntunut metsä reagoi hitaasti harvennukseen, eli metsän tuotto ei tulevaisuudessa välttämättä yllä samalle tasolle jonka se olisi hoidettuna voinut saavuttaa.

Ennakkoraivauksella helpotetaan koneellista puunkorjuuta

Ennakkoraivauksessa metsästä poistetaan näkyvyyttä haittaavia, ainespuun läpimittoja täyttämättömiä puita. Se on tarpeen erityisesti silloin, kun metsään on tulossa koneellinen puunkorjuu. Raivaus parantaa metsäkonekuskin näkyvyyttä, nopeuttaa puunkorjuuta ja auttaa hyvän, laadukkaan korjuujäljen saavuttamisessa.

Ennakkoraivaus toteutetaan vuotta tai kahta ennen harvennushakkuuta, jotta kaadettu alikasvos ehtii painua hyvin maata vasten, eikä tilalle ehdi kasvaa uutta kasvustoa. Toteutus tehdään raivaussahalla. Puiden tyviltä poistetaan kaikki puusto noin metrin säteeltä rungosta ja välialueilta kaikki hakkuuta selkeästi haittaavat, yli metrin mittaiset puut. Aukoille voidaan jätettää yksittäisiä puita. Tavoitteena on, että metsäkoneesta olisi noin 10–15 metrin näkymä ja koneen koura voi liikkua esteettömästi vahingoittamatta muuta puustoa.

Puulajikohtaiset suositukset ensiharvennukselle

Valtapuulaji määrittelee ensiharvennuksen ajankohdan ja harvennustavan, sillä puulajit reagoivat eri tavalla sekä harvennukseen että harvennuksen viivästymiseen.

Kuusikon ensiharvennus

Kuusi hyödyntää tehokkaasti harvennuksessa vapautuvan kasvutilan. Kuusikon ensiharvennus toteutetaan 13-16 metrin valtapituudessa ja se tehdään usein alaharvennuksena. Ravinteikkailla kasvupaikoilla tai alueilla, joilla juurikäävän riski on kohonnut ensiharvennusta voidaan lykätä 16-17 metrin valtapituuteen ja pyrkiä näin noudattamaan yhden harvennuksen mallia. Tavallisesti kuusikoissa toteutetaan kaksi harvennusta.

Kuusikossa ensiharvennus on turvallisinta tehdä talvella maan ollessa jäässä, sillä lumipeite ja routa suojaavat juuristoa korjuuvaurioilta. Pinnallisen juuristonsa vuoksi kuusi vaurioituu esimerkiksi mäntyä helpommin ja on täten myös alttiimpi erilaisille sienitartunnoille. Vaurioitumisalttiuden vuoksi kuusikoissa pyritään selviämään mahdollisimman vähäisillä harvennuskerroilla.

Männikön ensiharvennus

Mänty reagoi ensiharvennuksen lisäämään kasvutilaan hitaasti ja liian voimakas harvennus voi aiheuttaa jopa kasvutappioita. Myös ensiharvennuksen viivästyminen vaikuttaa mäntyyn voimakkaasti, sillä supistumaan päässeet latvukset elpyvät hyvin hitaasti.

Männikön ensiharvennus voidaan toteuttaa ala- tai laatuharvennuksena riippuen puuston laadusta ja kasvatuksen tavoitteista. Ensiharvennus toteutetaan alaharvennuksena hyvälaatuisissa ja paksuoksaisissa männiköissä 13-16 metrin valtapituudessa. Tavoitteena on tällöin arvokasvun, eli järeytymisen edistäminen sekä hakkuukertymän kasvattaminen. Harvennuksen jälkeen puuta tulisi jäädä 900-1000 puuta hehtaarille.

Mikäli männikkö on hyvin oksaista tai tiheää, mutta muutoin hyvälaatuista, voi alaharvennuksen sijaan toteuttaa työn laatuharvennuksena. Laatuharvennuksella tähdätään hyvälaatuisen tukkipuun kasvattamiseen ja se toteutetaan 11-12 metrin valtapituudessa tiheyteen 1200-1400 puuta hehtaarilla.


Kuva 2: Harvennuksen jälkeen metsässä on helpompi kulkea ja esimerkiksi marjastaa ja sienestää.

Koivikon ensiharvennus

Koivikoiden ensiharvennuksissa on paljon eroja riippuen muun muassa metsikön kasvupaikasta, puuston syntytavasta ja koivulajista. Koivikon ensiharvennus on tärkeää ajoittaa oikein. Valopuuna koivu hyödyntää vapautuvan kasvutilan tehokkaasti, kun harvennus toteutetaan oikea-aikaisesti 13-15 metrin valtapituudessa. Koivikossa, jossa ensiharvennus on jäänyt rästiin ja latvukset ovat päässeet supistumaan, paksuuskasvu ei enää elvy kunnolla harvennuksen jälkeenkään.

Viljellyssä rauduskoivikossa ensiharvennus on melko voimakas, sillä tavoitteena on jättää 700-800 puuta hehtaarille. Voimakas harvennus kiihdyttää kasvua niin, että usein jo toisessa harvennuksessa on mahdollista myydä tukkipuuta. Puolestaan luontaisesti syntyneessä hieskoivikossa riittää tavallisesti yksi harvennuskerta johtuen siitä, että tämän tyyppistä metsää ei yleensä kasvateta tukkipuuksi vaan kuitupuuksi. Kuitupuun lisäksi korjataan tavallisesti myös energiapuuta. Kuitupuumetsässä harvennuksen jälkeen jätetään kasvamaan 900-1000 puuta hehtaarille.


Kuva 3: Koivikossa ensiharvennuksen voimakkuuteen vaikuttaa se, halutaanko kasvattaa kuitu- vai tukkipuuta.

Tyypilliset sudenkuopat ensiharvennuksessa

  • Ensiharvennuksen ajankohtaa venytetään
    Liian myöhään toteutettuna ensiharvennus ei enää tuo samoja hyötyjä kuin se oikea-aikaisena tuottaa. Supistumaan päässeet latvukset elpyvät hitaasti, jonka seurauksena arvokasvu hidastuu.

  • Ensiharvennus toteutetaan liian aikaisin
    Liian aikainen ensiharvennus johtaa usein siihen, että puuston määrä jää harventamisesta alle suositusten.

  • Liian voimakas harvennus
    Liian voimakas ensiharvennus pienentää puuston kasvua, hiilensidontaa ja metsänomistajan puunmyyntituloja. Puusto ei hyödy liiallisesta kasvutilasta ja kasvu hidastuu. Luonnollisesti myös tulevaisuuden tukkipuiden määrä vähenee, jos puuta korjataan liialti varhaisessa vaiheessa.

Suositusten mukaista metsänhoitoa Laanian kanssa

Laania noudattaa toimenpiteissään PEFC-sertifikaatin kriteeristöä. Metsäsertifikaatin hankkiminen omalle metsälle on yksi keino varmistaa, että metsän käsittelyssä on noudatettu lain ja standardin asettamia vaatimuksia sekä turvattu muun muassa metsäluonnon monimuotoisuutta. Metsänomistajat voivat liittyä vapaaehtoiseen PEFC-ryhmäsertifiointiin Laanian kautta maksutta.

Me Laanialla autamme metsänomistajia oikea-aikaisessa sekä tavoitteiden ja metsän kunnon mukaisessa metsänhoidossa. Kun metsäsi kaipaa huolenpitoa, ole yhteydessä Laanian metsäasiantuntijoihin. Oman alueesi asiantuntijat löydät alla olevasta hakukentästä tai yhteystiedot-sivultamme.