Suomessa kaukolämmön tuotanto perustuu pitkälti yhteistuotantolaitoksiin (CHP Combined Heat and Power), joissa samanaikaisesti tuotetaan sähköä ja lämpöä. Voimalaitosten kaukolämmön tuotannossa polttoaineena käytetään tuotantolaitoskohtaisesti biomassaa, kierrätyspuuta, fossiilisia polttoaineita ja jätettä. Metsänomistajilla on merkittävä rooli biopolttoaineiden tuottajina, jotka mahdollistavat energiantuotannon sujuvamman irtaantumisen fossiilisista polttoaineista.
Kaukolämpö on Suomen yleisin lämmitysmuoto, jopa niin että väkilukuun suhteutettuna kaukolämmön tuotanto on meillä Pohjoismaiden suurinta.
Suomi on pohjoinen, pitkä maa, jossa lämmityskauden pituus vaihtelee merkittävästi. Etelä-Suomessa lämmityskausi ajoittuu keskimäärin syyskuusta huhtikuun loppuun. Pohjois-Suomessa taloja lämmitetään pidempään: lämmityskausi voi alkaa jo elokuussa ja päättyä vasta touko- tai jopa kesäkuussa. Kesäaikaan yleensä tarvitaan vain lämmintä käyttövettä, ja joissakin kaupungeissa kaukolämpöverkostoa käytetään myös kaukojäähdytykseen. Ilmastonmuutos saattaa lyhentää lämmityskautta ja hellekausina jäähdytykselle tulee entistä enemmän kysyntää.
Tällä hetkellä kaukolämmön tuotannossa polttoaineena käytetään tuotantolaitoskohtaisesti biomassaa, maakaasua, turvetta, jätettä tai öljyä.
Vielä 2024 kivihiilen osuus oli 6 % kokonaismäärästä, mutta kaksi suurinta kivihiiltä käyttävää laitosta Helsingissä ja Vantaalla ovat 2025 kevään aikana luopuneet siitä kokonaan. (Kivihiilen käyttö loppui etuajassa - Energiauutiset).
Hiilineutraalisuustavoitteen vuoksi fossiilisten polttoaineiden osuus on pienentynyt alle puoleen viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Fossiilisista polttoaineista luopuminen lisää uusiutuvien polttoaineiden ja jätteenpolton kysyntää. Suomessa on 11 jätteenpolttolaitosta ja 20 rinnakkais- tai seospolttolaitosta, joissa jätettä poltetaan muun polttoaineen seassa.
(Jätteen hyödyntäminen energiaksi - Energiateollisuus).
Kuva 1. Puupohjaisten polttoaineiden osuus kaukolämmön tuotannosta on 48% vuonna 2024. Fossiilisten polttoaineiden osuus on 22% ja loput 30% ovat jäte, sähkökattila ja lämmön talteenotto. (Lähde: Kaukolämpötilastot - Energia.fi)
Voimalaitosten biomassapolttoaineita ovat metsäteollisuuden sivu-, tähde- ja jätevirrat. Energiateollisuuden tilaston mukaan valtaosa, eli 90% puuperäisestä biomassasta jakautuu kahteen pääluokkaan: teollisuuden puutähde muodostaa 45% ja metsähake loput 45%. Metsähake sisältää pienpuun, hakkutähteet, kannot ja runkopuun. Loput 10 % on puupellettiä, brikettiä ja kierrätyspuuta.
Kuva 2. Puupohjaisten polttoaineiden osuudet Energia.fi
Joitakin vuosia sitten oli melko yleistä nostaa myös kantoja päätehakkuun yhteydessä, mutta nykyään se on merkittävästi vähäisempää metsien monimuotoisuuden parantamisen vuoksi. Lisäksi nykyään tunnistetaan aiempaa paremmin kantojen merkitys maaperän ravinteena.
Kantojen nostoon tulee merkittävä muutos, sillä 2026 alusta voimaan tulevan EU:n metsäkatoasetuksen myötä ainoastaan infrakohteista ja rakentamisen tieltä nostetaan kantoja. Muille kuin raivauskohteista poistettaville kannoille ei ole markkinaa.
Suomessa noin puolet asunnoista ja palvelurakennuksista on liitetty kaukolämpöverkkoon. Esimerkiksi 95 % kerrostaloista ja julkisista rakennuksista, yli puolet rivitaloista ja noin 7 % omakotitaloista ovat kaukolämmössä.
Kaukolämpö on tiheän asutuksen lämmitysmuoto, eli sitä yleensä on tarjolla kaupungeissa ja taajamissa. Harvaan asutulla maaseudulla se ei ole taloudellisesti kannattava lämmitysmuoto pitkien etäisyyksien ja kaukolämpöputkiston lämpöhävikin vuoksi.
Vuonna 2024 kaukolämmön kokonaistoimitus oli noin 35,5 TWh. Kaukolämpöä on tarjolla noin 176 kunnassa. Kaukolämpöverkon kokonaispituus on 16 000 km vuoden 2021 lopussa.
Voimalaitoskentällä eletään muutosten keskellä, sillä samanaikaisesti tapahtuu kehitystä monella eri suunnalla. Esimerkiksi tekninen kehitys mahdollistaa entistäkin paremman hyötysuhteen, sillä moderni voimalaitos voi ottaa talteen merkittävästi lämpöä savukaasuista.
(Valmet toimittaa savukaasujen lauhdutusjärjestelmän Helenin Vuosaaren biolämpölaitokselle Helsinkiin - Valmet.com).
Joillakin alueilla on mahdollista ottaa talteen lämpöpumpulla datakeskuksesta hukkalämpöä, jolla korvataan voimalaitoksen lämmöntuotantoa. Esimerkiksi Kajaanissa nojaudutaan lähitulevaisuudessa pitkälti sähkökattilaan, lämpöpumppu- ja pellettilaitokseen.
(Uuden tuotantoportfolion investoinnit etenevät - Loistelampo.fi)
Myös lämpövarastojen hyödyntäminen tehostaa kaukolämmön tuotantoa. Vantaalla rakennetaan lämmön kausivarastoa, jota tankataan silloin kun energiaa on paljon saatavilla ja käytetään, kun lämmöntarve on korkea.
(Varanto on puhtaan siirtymän mahdollistaja - Vantaanenergia.fi)
Kaukolämpöä ei kannata tarkastella yksinään, sillä sähkö- ja kaukolämpömarkkina vaikuttavat toisiinsa, koska niitä tuotetaan samoissa laitoksissa.
Suomessa erityisesti tuulivoimaloiden runsastuminen on tuonut tarjolle edullista sähköä, mutta samalla se haastaa sähkön saatavuuden häiriöttömyyttä, koska väistämättä on päiviä jolloin ei tuule.
Sähköntuotannossa perusvoima tuottaa vakaasti samalla teholla energiaa ja se muodostaa energiajärjestelmän pohjan. Perusvoimana käytetään esimerkiksi ydinvoimaa. Tämän lisäksi sähköä tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli- ja aurinkovoima, mutta ne vaativat aina kumppanikseen säätövoimaa, joka tarkoittaa sellaista sähköntuotantoa, joka voidaan ottaa käyttöön sääriippumattomasti ja nopeasti, tai säätää kulutuksen huippujen tasaamiseksi. Yleensä säätövoimana käytetään vesivoimaa tai sitten sähköä ostetaan muista Pohjoismaista. Tämä varmistaa, että sähkön tuotanto ja kulutus ovat tasapainossa koko ajan.
Säätövoiman tarve kasvaa, kun uusiutuva energia, kuten tuuli- ja aurinkovoima, lisääntyy, koska niiden tuotanto on vaihtelevaa. Vesivoima ja CHP-laitokset ovat Suomessa merkittävä säätövoiman lähde, joka pystyy tasaamaan kulutuksen ja tuotannon vaihteluita.
Perustana on tuotannon ja kulutuksen tasapaino, jotta sähköä on saatavilla verkossa kaikille käyttäjille. Arkielämämme on rakentunut pitkälti sähkön varaan ja katkokset aiheuttavat aina suurta haittaa, joista voi tulla hankalia seurauksia.
Kuva 3: Pienpuuta haketetaan hakerekkaan, joka kuljettaa sen voimalaitokselle polttoaineeksi.
Säätövoiman tarpeen vuoksi ei ole mahdollista siirtyä ainoastaan tuuli- tai aurinkovoimalla tuotettavaan sähköön. Häiriötön sähkön saatavuus edellyttää tuotantomuotoa, joka on aina valmiudessa tuottaa sähköä säästä riippumatta. Säätövoima kuitenkin mahdollistaa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen. Tilanne kaukolämmön ja sähkön tuotannon osalta ei ole siis joko-tai, vaan sekä-että. Kaukolämpöä ja sähköä voidaan tuottaa monenlaisilla tavoilla olosuhteista riippuen, mikä milloinkin on järkevintä.
Yhteistuotantolaitokset vahvistavat Suomen kokonaisenergiahuoltovarmuutta, sillä ne hoitavat myös osan sähköverkon huoltovarmuudesta. Kaukolämpöverkko on tasainen ja ennakoitava, eikä se luo sähkön tarpeen suhteen pakkaspäivänä tehopiikkejä, kuten kiinteistökohtaiset sähkölämmitysjärjestelmät tai lämpöpumput. Kaukolämmitys säästää sähkön muuhun käyttöön.
Kuva 4: Tuulivoima on uusiutuva, polttoainevapaa energianlähde, mutta tuulisuuden vaihtelevuuden vuoksi se tarvitsee rinnalleen muita energianlähteitä.
Tuulivoiman elinkaaripäästöt ovat erittäin alhaiset: tuulivoima tuottaa keskimäärin 7–12 g CO₂e/kWh, ja aurinkovoima noin 18–60 g CO₂e/kWh. Biomassan elinkaaripäästöt ovat noin 130–230 g CO₂e/kWh. Kun lämpöpumput tai sähkökattilat käyttävät tuulivoimaa, niistä saatu taloudellinen ja ekologinen hyöty kasvaa.
Pörssisähkön hinta noudattelee ennakoitua sähkön tarvetta, mutta myös sääolosuhteet ja voimalaitosten huoltoseisakit vaikuttavat siihen. Lokakuun alussa 2025 pörssisähkössä siirrytään varttitunnin hinnoitteluun, joka heiluttelee kysyntää entisestään.
Vanhoissa voimalaitoksissa käytettiin pääosin fossiilisia polttoaineita korkeassa päästökuormassa. Moderneissa CHP-laitoksissa on puolestaan huomattavasti suurempi osuus bioenergiaa. Kehittyneet lämmön talteenoton ja varastoinnin hyödyntäminen, sekä integrointi älykkäisiin järjestelmiin tehostavat entisestään saatavaa hyötyä.
Suomen kaukolämmön kokonaishyötysuhde voi nousta jopa yli 90 % moderneissa CHP-laitoksissa, joten se on erinomaisella tasolla.
Kuva 5: Osa CHP-voimalaitosten käyttämästä polttoaineesta on puuhaketta.
Modernit laitokset ovat myös joustavampia: ne voivat säätää tuotantoaan pörssisähkön hintojen mukaan ja hyödyntävät sähkökattiloita sekä ylijäämälämpöä paremmalla hyötysuhteella.
Helsingin Energian uusi Vuosaaren biolämpölaitos on hybridivoimalaitos, jonka kaukolämpöteho on yli 260 MW, ja se tuottaa noin neljänneksen Helsingin kaupungin koko kaukolämmöstä. Laitos korvaa Hanasaari B -voimalan sulkemisen vaikutukset ja vähentää Helsingin hiilidioksidipäästöjä noin 700 000 tonnilla vuodessa.
(Vuosaaren biolämpölaitos on aloittanut lämmöntuotannon - muunneltava hybridilaitos tarjoaa huippuluokan energiatehokkuutta - Helen.fi).
Vuosaaren kattilatekniikka hyödyntää kiertoleijuteknologiaa (CFB) ja sen lauhdutusjärjestelmää, jolla savukaasujen lämpö talteenotetaan. Lauhdutus vähentää piippupäästöjä ja parantaa hyötysuhdetta — savukaasujen loppulämpötilaksi jää noin 11 °C. Tämä kertoo poikkeuksellisen korkeasta lämmön talteenottotehokkuudesta, joka parantaa voimalan kokonaistehokkuutta merkittävästi.
Sähkökattila on teknologialtaan varsin yksinkertainen, kuin iso vedenkeitin. Sen etuna on nopea reagointikyky, joka mahdollistaa halvan pörssisähkön hyödyntämisen kaukolämpöveden lämmityksessä jopa hyvin pistemäisesti. Halvan pörssisähkön aikana CHP-tuotanto on todennäköisesti kalliimpaa, joten sähkökattila on joustava keino täydentää lämpölaitoksen toimintaa.
Sähkökattiloita on jo otettu käyttöön runsaasti ympäri Suomea ja lisää on suunnitteilla. Sähkökattiloiden käyttöä rajoittaa sähkön riittävyys ja Suomen kantaverkon rajallinen sähkönsiirtokapasiteetti. Sähkökattila käyttää paljon sähköä veden kuumentamiseen, joten samalla maantieteellisellä alueella voi olla rajoitettua, kuinka montaa sähkökattilaa voidaan samanaikaisesti käynnistää.
Lämpöpumput siirtävät lämpöä ulkoilmasta, maasta tai vedestä sisäänpäin. Niiden COP-arvo, eli hyötysuhde on tyypillisesti 3–4, eli yksi sähköyksikkö tuottaa kolmesta neljään lämmön yksikköä.
Kaukolämpöyhtiöt voivat hyödyntää lämpöpumppuja ottamalla talteen hukkalämpöä muun muassa jätevesistä tai datakeskuksista. Kerrostaloissa ja muissa kiinteistöissä on jonkin verran siirtymistä maalämpöön, mutta esimerkiksi isoissa kaupungeissa se ei välttämättä ole käytettävissä oleva vaihtoehto, sillä aina maan alle ei ole mahdollista porata, tai tontilla ei välttämättä ole riittävästi tilaa maalämpökaivoille. Lämpöpumppu vaatii toimiakseen sähköä, joten pörssisähkön hintaheilahtelut vaikuttavat käyttökustannuksiin.
ST1-yrityksellä on kokeellinen kilometrejä syvä maalämpökaivo Espoon Otaniemessä. Tarkoitus oli selvittää mahdollisuutta teollisen mittakaavan maalämpökaivon rakentamiseen. Tällä hetkellä Otaniemen projekti on tutkimuskäytössä (St1:n geotermisillä lämpökaivoilla Otaniemessä aloitettiin tutkimustyö - ST1.fi).
CHP-laitokset tuottavat sähköä ja lämpöä asiakkaille. Kun sähköpörssissä (Nord Pool) sähkön hinta on korkea, laitokset voivat painottaa sähkön tuotantoa ja myydä sähköä. Kun puolestaan pörssisähkön hinta on halpa, ne voivat siirtyä enemmän lämmöntuotantoon sähkökattiloilla tai lämpöpumpuilla. Tämä joustava tuotantorakenne optimoi laitoksen tuoton.
Pörssisähkön jatkuva hintaheilahtelu vaikuttaa tuotannon optimointiin, polttoaineiden kysyntään ja se haastaa myös polttoaineiden toimittajia. Jatkossa varttihinnoiteltu pörssisähkö tulee mahdollistamaan yhä nopeamman reagoinnin kaukolämmön tuotannossa sähkökattilalla voimalaitoksen sijaan. 15 minuutin välein vaihtuvaan pörssisähkön hinnoitteluun siirrytään lokakuun 2025 alusta. (Varttitase eli 15 minuutin taseselvitysjakso - Fingrid)
Ennakoidaan, että ilmastonmuutos saattaa lyhentää lämmityskausia, mikä vähentää lämpöenergian tarvetta pitkällä aikavälillä. Samalla rakennusten energiatehokkuuden paraneminen ja nollaenergiatalot vähentävät kulutusta. Toisaalta nettonollatavoitteet vuonna 2035 kannustavat puhtaaseen tuotantoon ja kaukolämmön rooli voi säilynee keskeisenä kaupungeissa.
Futuristiset skenaariot ennakoivat puun ja biopolttoaineiden osuuden kasvua, mutta myös ylijäämälämmön, lämpöpumppujen ja sähkökattiloiden osuuden kohoamista etenkin kaupunkialueilla, joissa kaukolämmön infrastruktuuri on kehittynyttä.
Vaikka biopolttoaineen käytön arvioidaan hieman leikkautuvan tulevaisuudessa lyhentyvän talvikauden sekä sähkökattiloiden ja lämpöpumppujen vuoksi, puupolttoaineelle on kysyntää vielä pitkään. Toistaiseksi kaukolämpö on ja pysyy vielä ylivoimaisesti tehokkaimpana ja toimitusvarmimpana keinona pitää kaupungit ja taajama-alueet lämpimänä.
Energiapuun kysynnällä voi vuositasolla olla suurtakin heittelyä, sillä lämmittämisen tarve talvisin vaikuttaa voimakkaasti siihen, minkä verran voimalaitokset tarvitsevat polttoainetta. Esimerkiksi talvi 2024-25 oli poikkeuksellisen lauha, jonka vuoksi energiapuuta jäi tavallista enemmän varastoihin vaikuttaen laskevasti kysyntään.
Kysynnällä on vaikutuksia myös metsänomistajiin, sillä energiapuun korjuu lisää metsänhoidon kannattavuutta: siitä saatujen tulojen avulla monet ovat viime vuosina pystyneet maksamaan metsänhoidon, kuten nuoren metsän kunnostuksen, kuluja osittain tai jopa kokonaan.
Metka-tuki on hyvä lisä metsänhoidon kannattavuuden kannalta. Puunkorjuu nuorista metsistä on kallista työtä, sillä poistettavien puiden rungot ovat pieniä ja kertymäkin jää yleensä vähäiseksi. Yhdessä Metka-tuen ja energiapuun myynnin kanssa metsänomistajalle jää kuitenkin hoitohakkuusta myös tuloja. Voit tutustua haettaviin tukiin Metsäkeskuksen sivuilla.
Kuva 6: Energiapuuta kerätään paljon talvella, sillä Suomessa on paljon pehmeää metsämaata, jonka tulee olla roudassa koneellista korjuuta varten.
Kysynnän heilahtelut luovat ymmärrettävästi paineita metsänomistajille, joilla on pienpuun korjuuseen sopivia metsäkohteita. Vaihteleva kysyntä saa helposti epäröimään ja viivyttelemään puun myyntiä ja metsänhoitoa paremman hinnan toivossa. Tällä voi kuitenkin olla epäedullisia vaikutuksia sekä myöhemmin tehtävien kunnostustöiden hintaan, että metsän kuntoon.
Kasvutilan ja valon puutteesta kärsineet puut riukuuntuvat, eli niiden paksuuskasvu hidastuu ja puista tulee ohuita ja pitkiä. Järeytymisen eli paksuuskasvun alkaminen voi viedä pitkän aikaa hoitotoimenpiteiden jälkeenkin. Riukuuntuminen alkaa keskimäärin 10 - 15 ikäisessä metsässä, riippuen kasvupaikasta ja puulajista, mikäli metsää ei ole hoidettu ajallaan. Tällaisissa metsissä tukkipuusaanto voi uudistushakkuun yhteydessä olla huomattavasti vähäisempi kuin hoidetuissa metsissä.
Kuva 7: Havainnollistava malli, joka perustuu esimerkkilaskelmaan hoidetun ja hoitamattoman metsän eron kasvussa ja tukkipuun tuotossa.
Riukuuntuneen, tiheäksi kasvaneen metsän hoitaminen on työlästä, sillä korkeampien puiden kaataminen ja tiheikön avaaminen vaatii enemmän tarkkuutta ja työ voi käydä hitaaksi. Seurauksena on työn kovempi hinta, mutta samalla myös korjuuvaurioiden riski kasvaa.
Metsiä ei tulisi siis jättää hoitamatta energiapuun kysynnän kustannuksella. Pienpuun korjuuseen tarkoitettu tuki on tarkoitettu kompensoimaan metsänhoidosta johtuvia kustannuksia, jotta metsät eivät jäisi ilman kunnossapitoa liian suurien menojen pelossa. Metka-tukien ja energiapuun korjuun avulla kustannuksia on mahdollista pitää kurissa, vaikka energiapuun hinta olisikin myyntihetkellä matalampi.