Suomen metsien valtapuulajit ovat mänty, kuusi ja koivu. Samalla ne ovat myös metsätaloutemme tärkeimmät puut.
Suomi kuuluu suurimmilta osin boreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Se tarkoittaa sitä, että meillä maaperä on hapanta ja niukkaravinteista. Metsää muodostavia puulajeja on vähän ja niistä eniten metsiä muodostavat havupuut. Pieni osa Suomea hipoo myös lauhkeaa sekametsävyöhykkettä aivan lounaisimman länsirannikon ja Ahvenanmaan osalta.
Suomessa kasvaa noin 30 luonnonvaraista puulajia. Niistä suurin osa on lehtipuita, mutta määrällisesti maatamme valtaavat havupuut mänty ja kuusi, joiden osuus on jopa 80 %. Suomen luonnossa esiintyviä havupuita on neljää lajia: mänty, kuusi, kataja ja Ahvenanmaalla esiintyvä harvinainen euroopanmarjakuusi. Kataja ja euroopanmarjakuusi jäävät meillä usein mataliksi ja pensasmaisiksi.
Suomen metsissä kasvavista lehtipuista yleisimmät ovat hieskoivu ja kansallispuumme rauduskoivu. Muita luonnonvaraisia ja tuttuja lehtipuulajeja ovat mm. haapa, leppä, vaahtera, pihlaja ja raita.
Metsät ovat maamme tärkein luonnonvara. Metsätaloudessa tärkeimmät puulajimme ovat mänty, kuusi ja koivu. Niistä tuotetaan mm.:
Suomessa metsätalous on tärkeä työllistäjä ja puu tärkeä vientituote, sillä vain pelkän metsäteollisuuden osuus tavaraviennistä on noin kuudesosa. Metsät ovat myös yksityisille metsänomistajille merkittävä tulonlähde.
Eri puulajit tarvitsevat erilaiset olosuhteet kasvaakseen laadukkaiksi tukkipuiksi. Uutta metsää perustettaessa metsänomistajan onkin tutustuttava huolellisesti tulevan metsäalan maastoon. Kasvatusmetsiin parhaat vaihtoehdot ovat mänty, kuusi ja koivu, mutta myös erikoisempia puulajeja on mahdollista kasvattaa jonkin verran taloudellisessa mielessä.
Kuva 1: Mäntymetsässä on valoisaa, jonka vuoksi usein myös aluskasvillisuus kukoistaa.
Mänty on valossa viihtyvä laji, joka kasvaa pääpuulajina parhaiten kuivahkoilla ja karummilla kankailla, rämeillä sekä karuissa korvissa. Mäntyä voi hyvin kasvattaa myös sekametsänä kuusen ja koivun kanssa, mutta liiasta varjostuksesta se ei pidä. Mänty kasvattaa paalujuuren, joka ylettyy syvälle maahan. Paalujuuren ansiosta se kestääkin hyvin kovia tuulia, eikä ole kovin altis myrskytuhoille. Pituutta mänty voi saavuttaa jopa 30 metriä ja se voi elää keskimäärin 200–300-vuotiaaksi. Tavallisesti päätehakkuu mäntymetsälle tehdään 70 – 120 vuoden iässä.
Kuva 2: Kuusi varjostaa voimakkaasti, jonka vuoksi tiheissä kuusikoissa ei välttämättä kasva juurikaan aluskasvillisuutta.
Toinen tärkeistä havupuistamme on kuusi, joka kasvaa parhaiten korvissa ja rehevillä kangasmailla. Kuuset kasvavat 15–30 metrisiksi ja voivat elää keskimäärin 200-vuotiaiksi, mutta päätehakkuu kuusikoille toteutetaan tavallisesti 60 - 120 vuoden iässä. Kuusi ei ole yhtä riippuvainen runsaasta valosta kuin mänty, vaan se viihtyy ja kasvaa myös varjossa. Kuusen juuristo kasvaa laajaksi, mutta pinnalliseksi. Pinnallisen juuriston vuoksi kuuset ovat herkkiä tuulituhoille. Kuusta ei kannata kasvattaa yksipuolisesti, sillä tuulituhojen lisäksi se on herkkä kirjanpainaja- ja juurikääpätuhoille. Sekametsän käyttö luo vastustuskykyä laajoja tuhoja vastaan.
Viime vuosina on puhuttu Suomen kuusettumisesta eli siitä, kuinka kuusta viljellään entistä enemmän ja vanhoja mänty- ja koivumetsiä uudistetaan yhä useammin kuuselle. Kuusella on taloudellisesta näkökulmasta hyvä tuotto-odotus, jonka vuoksi sen käyttö yleistyy. Liiallisella kuusettumisella on kuitenkin haittapuolensa: kuusi happamoittaa maaperää ja sen voimakas varjostus vähentää monimuotoisuutta.
Kuva 3: Koivut sopivat hyvin sekametsäksi kuusen ja männyn kanssa.
Koivu on ainut Suomen lehtipuista, jota kasvatetaan talousmetsäksi. Sekä raudus- että hieskoivua käytetään kasvatukseen, mutta näistä rauduskoivu on suositumpi sen nopean järeytymisen ansiosta. Koivut viihtyvät tavallisesti lehdoissa sekä tuoreilla, lehtomaisilla kankailla. Rauduskoivu vaatii paljon valoa ja viihtyy tuoreissa, kuivissa metsissä. Hieskoivu puolestaan ei ole yhtä vaativa valon suhteen, jonka lisäksi se viihtyy myös kosteikoissa. Koivu on männyn tapaan hyvin myrskytuulta kestävä laji, sillä sekin kasvattaa pääjuurensa syvään maan sisälle. Koivut ovat havupuita nopeammin tukkipuukokoisia ja päätehakkuu tapahtuu usein koivikon ollessa 50 – 80-vuotias.
Kuusi- ja mäntytukista maksetaan keskimäärin parempia hintoja kuin koivutukista. Kuitupuun hintaan nähden tukin hinta on kauppa- ja hakkuutavasta riippuen yli kaksinkertainen. Kuitupuun kuutiohinnoissa ei ole suuria eroja eri puulajien välillä. Energiapuussa itse puulajilla ei ole merkitystä, vaan hinta muodostuu energiapuutyypin mukaan, eli onko kyseessä kantoja, kokopuuta, karsittua rankaa vai latvuksia.
Erikoisempiakin puulajeja voi istuttaa metsäksi. Usein erikoispuulajeja istutetaan Suomessa kuitenkin vain pienialaisiksi metsiköiksi tai sekapuustoksi männyn tai kuusen kanssa. Syynä tähän on osittain kasvillisuusvyöhyke, jolla maamme sijaitsee, mutta myös kysynnällä, taloudellisuudella ja kasvatuksen haastavuudella on vaikutuksia vähäisempään suosioon.
Taloudellisista syistä kasvatettavia erikoispuulajeja Suomessa ovat esimerkiksi haapa, tervaleppä, siperianlehtikuusi ja tammi. Myös saarnea, jalavaa ja metsälehmusta kasvatetaan jonkin verran. Näistä haapa on ainut, jotka kasvatetaan sahatavaran ohella myös kuitupuuksi. Erityisen tuottava on metsähaavan ja pohjoisamerikkalaisen haavan risteytys, eli hybridihaapa, joka tuottaa lähes kaksi kertaa enemmän puuta kuin tavallinen haapa. Kuitupuuta kasvatettaessa hybridihaapa on valmista puunkorjuuseen 15 - 25-vuotiaana. Haavoilla on myös tärkeä rooli osana metsien monimuotoisuutta, sillä ne tarjoavat ravintoa ja elinympäristön monelle metsälajille.
Moni erikoispuulaji tuottaa laatupuuta vain juuri oikeanlaisissa olosuhteissa. Niitä korjataan tukkeina ja käytetään pääasiassa sahatavarana. Ne sopivat hyvin erilaisiin ulkorakenteisiin, kalusteisiin, koriste-esineisiin, soittimiin ja muihin erilaisiin sisustustuotteisiin, kuten parketteihin, sisustuspaneeihin ja viiluksi.
Kasvatettavan puulajin valinnassa on muutamia tärkeitä seikkoja selvitettävänä ja pohdittavana. Valintaan vaikuttavat ensisijaisesti kasvupaikkatyyppi, mutta myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen, monimuotoisuus, riista ja esimerkiksi maisemalliset tekijät ovat asioita, joita suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon.
Suomessa metsien kasvupaikkoja ovat kivennäismaat, turvemaat ja lehdot, jotka jaetaan vielä erillisiin kasvupaikkatyyppeihin. Kivennäismaiden kasvupaikkatyyppejä ja niille sopivia puulajeja ovat:
Lehtomaiset kankaat
Tuoreet kankaat:
Kuivat kankaat
Ojitettujen turvemaiden kasvupaikkaluokittelu perustuu kivennäismaiden metsätyyppeihin rinnastettaviin turvekangastyyppeihin:
Näiden lisäksi turvekangastyypit jaetaan vielä kahteen alaryhmään sen perusteella, millaisesta suotyypistä ne ovat kehittyneet. Aidoista puustoisista soista syntyneet kohteet ovat I-tyypin ja avo- ja sekatyypin soista syntyneet II-tyypin kohteita.
Lehdot jaetaan lehtotyyppiryhmiin, jotka jakautuvat vielä lehtotyyppeihin, eli onko lehto runsas- vai keskiravinteinen. Lehtotyyppiryhmiä ovat kosteat lehdot, tuoreet lehdot ja kuivat lehdot. Lehdot ovat meillä Suomessa harvinaisia, sillä niitä on aikanaan raivattu paljon pelloiksi. Siksi ne ovatkin nykyisin suojeltuja.
Metsänhoidolla on monia myönteisiä vaikutuksia metsän kasvatuksessa. Metsänhoito voi esimerkiksi moninkertaistaa myöhempien vuosien puukauppatulot. Hoitamattomana metsäomaisuuden arvo laskee vähitellen, joka johtuu siitä, kun liian tiiviissä kasvavat puut alkavat kompensoida tärkeää paksuuskasvua pituuskasvulla.
Kuva 4: Metsän hoitamatta jättäminen ei vaikuta pelkästään sen rahalliseen arvoon: myös käyttöarvo kasvaa, sillä hoidetussa metsässä kulkeminen ja harrastaminen on helpompaa ja mukavampaa.
Metsänhoitoa tehdään taimikkovaiheesta päätehakkuuseen saakka. Taimikonhoidolla varmistetaan, että tulevalla metsällä on tilaa kasvaa ja järeytyä. Sekapuustoisuutta säilytetään sopivalla tavalla monimuotoisuutta ja metsän terveyttä vaalien. Mikäli taimikonhoito jää syystä tai toisesta toteuttamatta, voidaan metsälle tehdä nuoren metsän hoitoa energiapuun korjuuna. Seuraavana ajankohtaiseksi tulee ensiharvennus, jossa metsään jätetään parhaat puut järeytymään tukeiksi päätehakkuuta varten. Joskus tarpeeseen voi tulla vielä toinen harvennus ennen päätehakkuuta. Lopuksi tehdään päätehakkuu, jonka jälkeen metsä taas uudistetaan ja kierto alkaa alusta.
Harvennuksilla on erilaisia vaikutuksia eri puulajeihin. Kuusi kasvaa varjossakin ja elpyy nopeasti harvennuksesta, vaikka harvennusväli olisikin päässyt hieman venähtämään. Paras ajankohta kuusikon harvennukseen on talvella maan ollessa jäässä tai kesällä, kun on kuivaa. Kuusi nimittäin vaurioituu ja saa sienitautien, kuten juurikäävän, tartuntoja mäntyä herkemmin.
Mäntymetsän ensiharvennuksessa tulisi välttää suosituksia voimakkaampaa harvennusta. Männikössä liian harva kasvatustiheys johtaa kasvutappioihin, eli tulevat puunmyyntitulot pienenevät. Mänty on myös hidas toipumaan, jos se pääsee riukuuntumaan, joten harvennukset on syytä hoitaa ajallaan.
Koivikot ovat tarkkoja harvennusten oikea-aikaisuudesta. Koivikko ei saa päästä riukuuntumaan ennen ensiharvennusta, koska muutoin järeytyminen hidastuu ja lumituhojen riski kasvaa. Rauduskoivu voi tarvita kaksi voimakasta harvennusta, kun taas hieskoivulle tilanteesta riippuen riittää usein yksikin harvennus.
Me Laanialla tunnemme Suomen metsät ja niiden puulajit. Nykyaikainen metsänhoito perustuu monimuotoisuuden huomioimiseen, joka varmistetaan mm. monipuolisella ja sopivalla puulajivalinnalla. Tiheässä metsikössä puut kilpailevat rajallisesta tilasta, auringonvalosta, vedestä ja ravinteista. Hiljalleen ne alkavat jäädä toistensa varjoon, kasvu hidastuu ja rungot alkavat kasvaa riukumaisen ohuina ja pitkinä. Laanian metsäasiantuntijat auttavat sinua löytämään oikeat toimenpiteet metsäsi hoitoon, jotta siitä kasvaa tavoitteittesi mukainen, terve metsä. Ominta alaamme ovat nuoren metsän hoito, ensiharvennukset, toiset harvennukset, päätehakkuut ja energiapuu.
Ole yhteydessä alueesi metsäasiantuntijaan, niin keskustellaan metsäsi hoidosta. Kuntasi yhteystiedot löydät helposti blogin lopusta löytyvän hakukentän kautta. Voit myös tutustua metsäasiantuntijoihimme maakunnittain Ota yhteyttä -sivulla.