Arvokkaat elinympäristöt säilyivät koskemattomina vuoden 2025 korjuujäljen tarkastuksissa

Korjuujäljen tarkastusten yhteydessä tutkitaan myös PEFC-sertifioinnin kriteerien toteutumista, johon kuuluvat muun muassa arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen, suojavyöhykkeet, säästöpuut ja tekopökkelöt. Olemme sitoutuneet toimimaan sertifikaatin mukaisesti jokaisella hakkuutyömaalla ja se näkyy hyvin vuoden 2025 tarkastuksen tuloksissa. 

Laania noudattaa toiminnassaan PEFC-metsäsertifioinnin kriteerejä sekä metsänhoidon suosituksia. Vaikka maanomistaja ei kuuluisi metsäsertifioinnin piiriin, noudatamme korjuussamme PEFC-sertifiointia, joissa tärkeä osa on monimuotoisuus sekä lahopuusto. Seuraamme luontoarvojen huomioimista korjuujälkitarkastusten yhteydessä. 

Luontoarvojen lisäksi korjuujäljen laadun arvioinnin osana ovat tavanomaiset mittarit, eli runkoluku tai pohjapinta-ala, valtapituus ja keskiläpimitta, runko- ja juuristovauriot sekä ajouriin liittyvät ajouraleveys, ajouraväli ja ajourapainaumat. Työmaat valitaan tarkastuksiin satunnaisesti ympäri Suomea, jotta tulokset antaisivat mahdollisimman kattavan näkemyksen Laanian koko toimialueelta. 

Vuoden 2025 korjuujäljen tarkastusten perusteella Laanian hakkuutyömaiden laatu oli tasainen koko Laanian toiminta-alueella. Aineistossa ei havaittu alueita, joilla korjuujälki olisi erottunut selvästi parempana tai heikompana kuin muualla. Poikkeamat jakautuivat tasaisesti eri hankinta-alueille. 

Arvokkaat elinympäristöt säilyivät koskemattomina

Korjuujäljen tarkastuksen yhteydessä tarkastellaan PEFC-sertifioinnin vaatimusten toteutumista, jossa arvioidaan esimerkiksi:

• muinaisjäännösten ja arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen

• suojavyöhykkeet vesistöjen ja soiden reunoilla

• säästöpuiden ja kuolleen puun määrä

• tekopökkelöt ja riistatiheiköt

Arvokkaat elinympäristöt ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, jotka eroavat niitä ympäröivästä talousmetsästä. Tällaisia ovat esimerkiksi lehdot, purojen ympäristöt, jyrkänteet ja jalopuumetsät. Näiden elinympäristöjen säilyttäminen on tärkeää monimuotoisen lajiston suojelun kannalta ja osa niistä on suojattu metsälailla. Arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sai Laanian työmaiden tarkastuksissa täydet pisteet, eli kaikilla kohteilla, joilla tällaisia elinympäristöjä havaittiin, luontoarvot säilyivät. 

Vesistöjen läheisyydessä koneilla työskennellessä vältetään suojavyöhykkeen maaperän vaurioita ja latvusmassan jättämistä suojakaistalle kiintoaine- ja ravinnekuormitusten välttämiseksi. Tarkastelussa oli mukana kohteita, joissa oli avosuo, tai kohde rajautui avosuohon, ja kohteita, joissa oli vesistö tai pienvesi. Kaikissa tarkasteltavissa kohteissa vesistön uoma oli säilynyt ilman vaurioita ja vain yhdessä kohteessa latvusmassaa löytyi suojakaistaleelta.

Lahopuu, säästöpuu ja tekopökkelöt

Hakkuissa jätetään pysyvästi maastoon elävää sekä kuollutta puustoa, jotta metsään jää ja syntyy eri vaiheessa olevaa lahopuustoa, josta useat eri lajit ovat riippuvaisia. Metsänhoitotoimenpiteillä voidaan lisätä lahopuun määrää talousmetsissä jättämällä pystyyn kuolleita puita, maalahopuuta, jättämällä eläviä säästöpuita, tekemällä tekopökkelöitä. 

Mikäli metsässä ei ole riittävästi jo olemassa olevaa kuollutta puuta, tehdään tilalle tekopökkelöitä. Tekopökkelöksi jätetään ensisijaisesti lehtipuita. Rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuinen elävä puu katkaistaan 2–5 m korkeudelta. Tekopökkelöitä tehdään PEFC-sertifioinnin mukaan 2–5 kpl / ha ja ne on mahdollista keskittää yhdelle kuviolle. 

Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka jätetään pysyvästi metsään joko yksittäisinä puina tai säästöpuuryhminä. Säästöpuut tuovat metsän rakenteeseen eri-ikäistä puustoa ja ajansaatossa lahopuuta. PEFC-sertifioinnin kriteerien mukaan säästöpuita tulisi jättää hakkuissa pysyvästi keskimäärin vähintään 10 kpl/ha ja ne voi keskittää yhdelle kuviolle. 

Tiheiköt ovat pienialaisia, minimissään 10m2 kokoisia puuryhmiä, jotka tuovat eläimille suojaa. Tiheiköitä suositellaan jätettävän ennakkoraivauksen ja hakkuun yhteydessä puuston kasvullisesti heikompiin kohtiin, kuten notkelmiin, vaihettumis- ja reunavyöhykkeille, kosteisiin painanteisiin sekä korjuun kannalta haastaviin kohteisiin. 

Selkein toistuva kehityskohde monimuotoisuuden osalta liittyi lahopuustoisuuden lisäämiseen. Laania otti käyttöön vuonna 2026 omavalvontatyökalun kuljettajille, jonka avulla saamme jatkossa tarkempia sijaintitietoja esimerkiksi jätetyistä tekopökkelöistä ja säästöpuista, jolloin niiden löytäminen maastosta tarkastuksen yhteydessä on helpompaa.

Vuoden 2025 tarkastuksissa:

• 86 %:ssa Laanian työmaista havaittiin tehtyjä tekopökkelöitä  

• säästöpuita havaittiin 94 %:ssa kohteista riittävästi

• tiheikköä oli poistettu vain 1 %:ssa ennakkoraivauksen yhteydessä

• latvusmassaa oli jätetty vaatimusten mukaisesti maahan.  

Korjuujälki on tasalaatuinen Laanian toimialueilla

Kasvamaan jääneen puuston kunto on keskeinen tekijä metsän tulevan kasvun ja arvon kannalta. Korjuujäljen tarkastusten perusteella suurimmalla osalla kohteista puuston kunto oli suositusten mukainen. 

Osalla vuoden 2025 tarkastuskohteista havaittiin suositusrajat ylittäviä vaurioita, mutta nämä olivat jakautuneet tasaisesti eri puolille maata. Alueellisia eroja korjuujäljen laadussa ei ilmennyt ja yleinen taso säilyi kautta Suomen yhtenäisenä. Noin 16 %:ssa kohteista vauriot ylittivät suositellun rajan. Nämä kohteet sijoittuivat tasaisesti eri puolille Suomea, eikä yksittäisiä alueita, joilla korjuujäljen laatu olisi selvästi heikompi, tunnistettu. 

Tulokset osoittavat, että valtaosalla kohteista kasvamaan jäänyt puusto säilyi hyväkuntoisena ja metsän kasvukyky turvattiin. 

Ajourien toteutus vaikuttaa metsän kantavuuteen, liikkumiseen ja tuleviin hoitotöihin.

• Metsäkeskuksen suosittelema 46 dm ajouraleveys toteutui täysin noin 34 % kohteista.

• Yli 51 dm leveitä ajouria esiintyi noin 17 % kohteista, jossa syynä oli usein vanha ajouraverkosto.

• Maaperävaurioiden osalta vain 12 kohteella (noin 9 %) ylitettiin suositusten mukainen raja.

Havaitut maaperävauriot liittyivät usein haastaviin olosuhteisiin, kuten turvemaihin tai poikkeuksellisen leutoihin talviolosuhteisiin. 

Miten korjuujäljen mittaus toteutetaan?

Korjuujälkeä tarkastellaan kesäaikana korjuun jälkeen. Arviointi perustuu systemaattiseen koealaotantaan leimikoilla. Tulokset kuvaavat Laanian toiminnan yleistä laatutasoa, eivät yksittäisten metsänomistajien tai työmaiden onnistumista. 

Näin mittaus tehdään käytännössä: 

Tarkastettavat kohteet

• Jokaiselle Laanialle työskentelevälle koneketjulle tehdään vähintään yksi tarkastus vuodessa.

• Vuosittain tarkastetaan noin 120 korjuukohdetta.

• Osa kohteista arvotaan satunnaisesti, osa valitaan Laanian työntekijän toimesta.

Koealamittaus 

• Mittausyksikkönä on lohko, kooltaan vähintään 1 hehtaari.

• Leimikolle sijoitetaan 5–10 ympyräkoealaa lohkon koon mukaan.

• Koealat sijoitetaan satunnaisesti. Tämä varmistaa, että tulokset eivät perustu yksittäisiin havaintoihin vaan koko työmaan tasapainoiseen tarkasteluun.