Talousmetsää voidaan hoitaa monin eri tavoin metsänomistajan omia tavoitteita ja paikallisia olosuhteita huomioiden. Yksi tavoista on riistaeläinten elinolosuhteet huomioiva riistametsänhoito.
Riistapainotteisen metsänhoidon tavoitteena on saada aikaan talousmetsään hoitotoimenpiteiden ja hakkuiden jälkeen terve, hyvälaatuinen kasvatusmetsä, josta löytyy myös monimuotoisuutta sekä tiheikköjä eläimille suojaksi. Koska lähtökohdat ovat kaikissa kohteissa erilaiset – on karumpaa ja rehevämpää ympäristöä, kosteaa ja kuivaa – metsänhoidon suunnitelma räätälöidään aina kohteen mukaan.
Tärkeintä kuitenkin on:
• säästää tiheikköjä
• vaalia monia puulajeja
• jättää kankaan, suon tai vesistön rajapintaan koskematon 10–15 metrin kaistale, eli vaihettumisvyöhyke
• pitää huolta siitä, että alueesta ei tule liian siistiä ja steriiliä
• keskustella asiasta hyvissä ajoin ennen toteutusta, jotta toteutus onnistuisi
Tiheikköjen säilyttämisen lisäksi riistametsänhoidossa on pidettävä huolta siitä, että alue säilyy mahdollisimman monimuotoisena. Tämä tarkoittaa sitä, että lahopuut jätetään maastoon (mihin ohjataan myös laissa metsätuhojen torjunnasta) ja sekametsä säilytetään harvennusten yhteydessä.
Hoidetussa metsässä liikkuminen on mielekkäämpää, kun se ei ole läpipääsemätön tiheikkö. Samoin järeämmille puille on tilaa kasvaa, kun nuoret metsät laitetaan kasvukuntoon harvennushakkuulla. Näin taataan tulevaisuudessa parempi tukkisaanto.
Mitä tulisi ottaa huomioon eläinten elinolosuhteiden ja metsästyksen kannalta?
Riistaeläinten elinolosuhteita huomioiva metsänhoito ei vaikuta alentavasti puun hintaan. Se saattaa jopa nostaa kantohintaa, jos korjuussa jätetään koskematta korjuuteknisesti kalliita tiheikköjä. Aluskasvillisuuden osittainen säästäminen ei vaikuta jäljelle jäävän puuston kasvuun, mutta luo elintärkeää suojaa riistalajeille. Riistapainotteisessa harvennushakkuussa metsään jätetäänkin riistatiheiköitä ja reunametsiköitä eläimiä varten.
Myöskään linnut eivät välttämättä viihdy liian tiheissä ja täysin hoitamattomissa metsissä. Toisaalta kaikkea ei kannata puhdistaa liian kliinisesti.
Sorkkaeläimille olisi myös hyvä jättää koko hoitoalueen läpi kulkeva katkeamaton ekologinen käytävä, jotta ne pääsevät rauhassa kulkemaan alueen läpi. Toisaalta hirvenmetsästystä varten voidaan tehdä ampumalinjoja.
Jos taas harvennuksen yhteydessä avataan pitkiä suoria kunnostusojalinjoja, niihin kannattaa tehdä pienimuotoisia hakkuukatkoja. Pitkät avoimet suorat ovat liian hyviä kiitoratoja haukkojen hyökkäyksille, jolloin linjoja ylittävä pienriista on jatkuvassa vaarassa päätyä petolintujen kynsiin. Hakkuukatkot antavat pienriistalle näkösuojaa ja katkaisevat kiitoradan sopivasta kohtaa.
Ratkaisevaa on riistametsänhoitoon perehtyneen metsäasiantuntijan ammattitaidon hyödyntäminen riittävän ajoissa. Pahimmillaan käy niin, että maanomistaja ehtii raivata ennakkoon kaiken aluskasvillisuuden pois. Silloin metsäkoneen kuljettajalle jää vähemmän pelivaraa. Toki tämä edellyttää, että leimikon tekijä ja hakkuukoneen kuljettaja tietävät, mitä tekevät. Yhteistyö osaavan metsäkoneenkuljettajan kanssa on myös avainasemassa.
Tarvittaessa säästettävät kohteet voi näyttää maastossa tai merkitä karttaan.
Hyvä riistametsä pysyy ja voi hyvin, eikä vaadi maanomistajalta ylimääräisiä ylläpitotoimenpiteitä. Kannattaakin ottaa asia puheeksi, kun seuraavan kerran hankit metsänhoitopalveluita.
Riistapainotteiseen metsänhoitoon voit tutustua tarkemmin alla olevista linkeistä:
• Metsänhoidon suositukset riistametsänhoitoon, työopas, Tapio [PDF]
• Riistametsänhoidon työohjeet, Suomen riistakeskus [PDF]
Lisää vinkkejä ja neuvoja riistametsän toteuttamiseen saat myös Laanian asiantuntijoilta.
