Mitä eroa metsänhoidossa on jaksollisella ja jatkuvalla kasvatuksella? Onko toinen parempi kuin toinen? Voiko jaksollisen kasvatuksen metsän muuttaa jatkuvan kasvatuksen metsäksi ja onko se kannattavaa? Muun muassa näihin löydät vastauksen tästä blogista!
Jaksollinen kasvatus on Suomessa yleisintä
Jaksollinen kasvatus jakautuu nimensä mukaisesti vaiheisiin. Vaiheita on kaksi: kasvatusvaihe ja uudistamisvaihe, ja yhteensä ne kestävät 60–100 vuotta. Suomessa tällaisia tasaikäisiä talousmetsiä on suurin osa.
Kasvatusvaihe sisältää taimikonhoitoa ja harvennushakkuita. Harvennushakkuita tehdään keskimäärin kaksi kertaa kasvatusvaiheen aikana riippuen metsäkohteesta, ja ne tuottavat metsänomistajalle tuloja puukauppojen ja energiapuun muodoissa. Ensiharvennus toteutetaan yleensä Etelä-Suomessa 30–40-vuotiaalle ja Pohjois-Suomessa 40–50-vuotiaalle metsälle. Mikäli kohteeseen tehdään toinenkin harvennus, se tapahtuu 10–20 vuoden päästä ensiharvennuksesta.
Kasvatusvaiheen jälkeen on uudistusvaiheen aika, eli metsäalalle suoritetaan päätehakkuu (samasta asiasta voidaan puhua myös uudistushakkuuna), josta metsänomistaja saa parhaimman puukauppatulon. Päätehakkuussa korjataan alalta kaikki puut lukuun ottamatta laho- ja säästöpuita. Säästöpuut jätetään koskemattomina kasvamaan ja lopulta lahoamaan alueelle. Säästöpuut edistävät monimuotoisuutta ja pehmentävät päätehakkuun jälkeistä maisemaa. Päätehakkuu voidaan toteuttaa avohakkuuna tai kaistalehakkuuna. Avohakkuussa koko puusto korjataan kerralla (säästöpuita lukuun ottamatta) ja kaistalehakkuussa hakataan metsään 25–50 metriä leveitä kaistaleita, joiden reunoille jätetään puustoa. Jätetyn puuston on tarkoitus uudistaa hakkuualue luontaisesti.
Päätehakkuun jälkeen varmistetaan, että hakkuualueelle kasvaa uusi taimikko. Taimikko voidaan joko istuttaa, kylvää tai antaa sen syntyä luontaisesti. Kasvupaikan rehevyys vaikuttaa olennaisesti valittavaan metsän uudistusmuotoon. Taimikon kasvatuksen yhteydessä huolehditaan myös siitä, että alueelle kasvaa päälajikkeen lisäksi lehtipuulajeja. Tästä vaiheet alkavat jälleen alusta.
Kuva 1: Metsän elinkaari ei varsinaisesti pääty päätehakkuuseen vaan se alkaa alusta.
Jatkuva kasvatus pitää alan koko ajan puustoisena
Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsänhoitoa ilman päätehakkuuta. Tässä mallissa metsä pysyy siis jatkuvasti puustoisena. Tasaikäisen, jaksollisen kasvatuksen metsiköstä poiketen jatkuvan kasvatuksen metsikössä on oltava eri-ikäisiä ja kokoisia puita ja sen edellytyksenä on, että uusia taimia syntyy ja kasvaa metsässä luontaisesti.
Jatkuva kasvatus on ollut sallittua vasta vuoden 2014 metsälain muutoksen jälkeen - se onkin meillä päin suhteellisen uusi tapa kasvattaa metsää. Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuut toteutetaan yläharvennukseen perustuvana suurten puiden poimintana tai pienaukkohakkuuna. Hakkuukierto on keskimäärin 15–20 vuotta. Poiminnassa metsästä kerätään suurimmat puut sekä poistetaan vaurioituneita ja epäkurantteja puita. Samalla tehdään kasvutilaa seuraavalle puusukupolvelle, jotta ne voivat kasvaa järeiksi ja laadukkaiksi tukeiksi. Pienaukkohakkuussa metsästä hakataan korkeintaan 0,3 hehtaarin kokoisia aukkoja, jotka sitten uudistuvat luontaisesti taimettumalla.
Koska jatkuvassa kasvatuksessa metsälle ei tehdä päätehakkuuta vaan käytännössä sitä vain harvennetaan 15–20 vuoden välein, tulee kasvatettavaa metsäalaa olla riittävästi, jotta hakkuiden tekeminen on taloudellisesti kannattavaa. Jotta metsänomistajalle jäisi puunkorjuusta kulujen jälkeen rahaa käteen, tukkia pitäisikin saada vähintään rekkalastillinen per hakkuu, mielellään enemmän.
Metsänkasvatuksen muotojen merkittävät erot
Metsänkasvatuksessa jokaiselle kasvupaikalle tulisi etsiä sinne sopiva kasvatustapa. Vaikka monesti jaksollinen ja jatkuva kasvatus asetellaan vastakkain, ei voida sanoa yleisesti toisen niistä olevan kannattavampi kuin toinen: kasvupaikalla ja metsänomistajan tavoitteilla esimerkiksi on valtavasti merkitystä siihen, kumpi vaihtoehdoista toimii. Mitä pääsääntöisiä risuja ja ruusuja jatkuvalla ja jaksollisella kasvatuksella on?
Jaksollisen kasvatuksen ruusut ja risut:
Jaksollisen ruusut:
- Hyvä, korkea tuotto päätehakkuusta.
- Pitkään harjoitettu kasvatustapa, josta on paljon osaamista.
- Hyvä vaihtoehto sekametsän kasvattamiseen.
- Istutetuilla taimilla saadaan puunjalostuksen hyödyt käyttöön.
- Ideaalin kasvupaikan luoma puiden nopea kasvu parantaa pidemmällä aikavälillä hiilensidontaa.
Jaksollisen risut:
- Päätehakkuun jälkeen täytyy sijoittaa uuden metsän kasvattamiseen.
- Sijoituksen päätuottoa joutuu odottamaan lähemmäs sata vuotta.
- Päätehakkuun vaikutukset maisemaan.
- Altis erityisesti kirjanpainajalle ja tuulituhoille.
- Rehevillä turvemailla saatetaan joutua ojittamaan, mikäli veden pinnan taso haittaa kasvua.
Jatkuvan kasvatuksen ruusut ja risut
Jatkuvan ruusut:
- Ei taimikonperustamis- eikä taimikonhoitokuluja.
- Puukauppatulovirtaa 15-20 vuoden välein.
- Jatkuvan peitteisyyden tuoma maisema- ja virkistyskäyttöarvo.
- Ei avohakkuun aiheuttamaa häiriötä luonnolle.
- Sopii reheville turvemaille, joissa maa on ravinteikasta. Veden pinnan hallinta on hyvä eri-ikäisessä metsässä.
Jatkuvan risut:
- Poimintahakkuuseen perustuvaan jatkuvaan kasvatukseen sopii pääasiassa vain varjoa sietävä kuusi.
- Melko uusi menetelmä, joten tämän kasvatustavan kanssa ollaan vielä osittain harjoituskentällä hiomassa toimintatapoja.
- Taimet ovat vaurioitumisvaarassa, kun metsään tehdään hakkuita ja tainten erityishuomioinnista voi tulla lisäkuluja.
- Ei sovi minne tahansa, sillä jos maasto ei ole sopivaa taimettumiselle, luonnollisesti syntyvät taimet eivät kasva kunnolla tai laisinkaan.
- Altis erityisesti juurikäävälle.
- Puunjalostuksen edut jäävät saamatta, sillä metsien on tarkoitus uusiutua luonnollisesti.
Voiko metsänkasvatuksen tapaa muuttaa?
Kyllä voi. Jatkuvasta kasvatuksesta on helppoa siirtyä jaksolliseen kasvatukseen, sillä tasaikäisen puuston kasvattaminen vaatii teoriassa vain päätehakkuun ja uuden taimikon istuttamisen.
Myös jaksollisesta kasvatuksesta voi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, mutta ennen toimien aloittamista on hyvä tutkia, onko siirtymä kannattava: sopiiko jatkuva kasvatus alueelle ja mitä toimia siihen siirtyminen vaatii.
Suotuisia metsänkasvatustavan vaihdokselle ovat metsät, joissa puusto on elinvoimaista, siellä on valmiiksi eri-ikäisyyttä ja maapohja on taimettumiselle otollista. Esimerkiksi ojitettu turvemaa on usein hyvä alku jatkuvalle kasvatukselle. Metsässä voi myös olla jo valmis alikasvos, josta voidaan lähteä liikkeelle. Haastavia jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä ajatellen puolestaan ovat riukuuntuneet, hoitamattomat metsät, uudistamisajankohdan saavuttaneet tasaikäiset metsät, joissa eri-ikäisyyttä ei ole, karut kasvualueet sekä juurikäävän infektoimat metsät. Jatkuvaan kasvatukseen tehtävä vaihdos voi kohteesta riippumatta viedä vuosikausia ja vaihdosta varten tehtävät metsänhoidon toimet olla tuntuva taloudellinen kulu.
Kattavan tietopaketin jatkuvaan kasvatukseen tähtäämisestä löydät Metsänhoidon suositusten sivuilta.
Onko jatkuva kasvatus parempi vaihtoehto monimuotoisuuden kannalta?
Vastaus kysymykseen riippuu oikeastaan siitä, miltä kantilta asiaa katsotaan. Jatkuva kasvatus on parempi vaihtoehto sellaisten eliölajien kannalta, jotka kärsivät suurista elinympäristössään tapahtuvista muutoksista, kuten esimerkiksi metsän päätehakkuusta. Jatkuva peitteisyys ja se, ettei maata muokata on hyväksi monelle lajille, kuten metsäkanalinnuille ja sienille.
Avohakkuuna toteutetun päätehakkuun jälkeen maisema kokee suuren muutoksen, kun metsä muuttuu lähes puuttomaksi aukioksi. Ei kuitenkaan mene aikaakaan, kun uusi elämä valtaa aukean. Hakkuuaukean varhaisvaihe tarjoaa otollisen ympäristön monille lahottajille ja siemenistä itäville kasveille, kuten nokkosille, maitohorsmalle ja vadelmille. Säästöpuut tarjoavat asumuksen monelle linnulle ja hyönteiselle. Heinäkasvillisuuden runsastuessa hyönteisten elämä kukoistaa. Hyönteiset tarjoavat ravintoa monille eläimille, kuten pikkunisäkkäille ja linnuille. Rehevästi kukkiva hakkuualue on kuin pullollaan oleva buffetti pölyttäjille, kuten kimalaisille ja mehiläisille. Uuden metsän kasvaessa hakkuuaukean lajisto muuttuu hiljalleen ja uudet eliöt asuttavat alueen.
Metsän monimuotoisuutta voidaan tukea vain kestävän metsänhoidon avulla. Sekä jatkuvassa kasvatuksessa että jaksollisessa kasvatuksessa on huolehdittava metsän puuston monipuolisuudesta ja säästöpuiden, kuten lahopuiden, jättämisestä metsään. Liian yksipuolinen tai laiskasti hoidettu jatkuvan kasvatuksen metsä voi olla monimuotoisuudelle yhtä huono juttu kuin turhan kovalla kädellä harvennettu jaksollisen kasvatuksen metsä. Samalla tapaa hyvin kasvatettu ja hoidettu jaksollisen kasvatuksen metsä voi olla yhtä hyvä paikka monimuotoisuuden näkökulmasta kuin vanha jatkuvan kasvatuksen metsäkin.
Metsäasiantuntija auttaa oikeanlaisen metsänhoidon toteutuksessa
Metsänhoidon kanssa ei tarvitse, eikä ole syytäkään, selviytyä yksin. Kerro metsäasiantuntijalle metsänhoidon tavoitteistasi. Niiden perusteella sinulle osataan suositella sopivia toimenpiteitä ja tärkeät asiat tulevat huomioiduiksi niin suunnittelussa kuin tulevissa toteutuksissakin.
Me Laanialla tarjoamme metsänomistajille palveluja neuvonnasta metsänhoitoon ja puukauppoihin. Metsäasiantuntijamme tuntevat metsän elinkaaren kuin omat taskunsa ja neuvovat metsäsi kasvuvaiheeseen ja sinun tavoitteisiisi soveltuvasta metsänhoidosta. Halutessasi saat myös tarjouksen metsänhoidon toteuttamisesta. Tutustu metsäneuvontaan ja ole meihin yhteydessä!
Etsi metsäasiantuntijasi
Puukauppa- ja metsäpalveluasiantuntijamme tietävät, miten metsäsi saadaan tuottamaan. Paikalliset metsäpalveluasiantuntijamme ovat valmiina tarttumaan toimeen sinun ja metsäsi hyödyksi.
Etsi alueesi metsäasiantuntija
Etsi metsäasiantuntijan nimellä
Äänekosken itäpuoli
Porin alueella Lavia.
Kuopiossa Nilsiä 75-tien eteläpuoli, Maaninka 77-tien eteläpuoli, Juankoski, Vehmersalmi ja Karttula
Pohjois-Iitti, 19160 Huutotöyry
Salossa Muurla, Kisko, Perniö, Särkisalo, Pertteli, Kiikala ja Suomusjärvi.
Mikkelin pohjoisosat.
Puolanka eteläinen, Suomussalmi eteläinen.
Kurikassa Jurva.
Hämeenlinnassa Kalvola.
Salossa Halikko ja Kuusjoki. Liedossa Tarvasjoki.
Huom. Anne Mattila ensisijainen kontaktihenkilö puukaupoille ja harvennuksiin listalla mainituissa kunnissa.
Kurikassa Jalasjärvi.
Äänekosken länsipuoli
Hämeenlinnassa Renko.
Mikkelin eteläosat.
Kuopiossa Nilsiä 75-tien pohjoispuoli, Maaninka 77-tien pohjoispuoli.
Puolanka pohjoinen, Suomussalmi pohjoinen
Pudasjärvi länsi, Oulu (Kiiminki, Yli-Kiiminki, Oulunsalo, Oulu etelä)
Kouvolassa Jaala ja Kuusankoski
