Mitä tarkoittaa, jos metsä on talvikohde? Miksi leudot talvet hidastavat puunkorjuuta? Korjuukelpoisuuden avulla määritellään, voidaanko harvennus toteuttaa mihin vuoden aikaan tahansa vai pelkästään talvella, kun maan suojana on lumipeite ja routakerros.
Mitä tarkoittaa korjuukelpoisuus?
Korjuukelpoisuudella tarkoitetaan maaperän kantavuutta, kun puunkorjuuta tehdään raskailla metsäkoneilla. Joissakin tapauksissa myös vallitseva puulaji vaikuttaa korjuukelpoisuuden määritelmään, esimerkiksi kuusikoissa.
Kivennäismaat ovat yleensä korjuukelpoisia aina tai suuren osan vuodesta. Mitä pehmeämmästä maaperästä on kyse, sitä useammin tulee rajoitteita koneelliselle korjuulle. Myös metsäautoteiden kantavuus vaikuttaa korjuukelpoisuuteen, sillä niidenkin on pystyttävä kannattelemaan painavia ajoneuvoja.
Suurin osa Suomessa toteutetuista hakkuista on metsäkoneilla tehtäviä, jonka vuoksi korjuukelpoisuus on poikkeuksetta merkittävässä roolissa puunkorjuun suunnittelussa. Hakkuukoneen lisäksi metsässä työskentelee ajokone, joka kerää korjatun puun ajourien varrelta ja kuljettaa sen tienvarsivarastolle. Metsätietä pitkin kuljetetaan korjuukalusto paikalle ja noudetaan rekalla puut tienvarsivarastolta. Energiapuun kuivatuksen jälkeen, usein seuraavana lämmityskautena, paikalla käy hakkuri, jolla energiapuu haketetaan kuorma-auton kyytiin.
Korjuukelpoisuus jaetaan kuuteen luokkaan
Metsäkeskuksen korjuukelpoisuuskartalla Suomen metsäalueet on jaettu kuuteen eri luokkaan:
1. Kelirikko
2. Normaali kesä, kivennäismaa
3. Kuiva kesä, kivennäismaa
4. Normaali kesä, turvemaa
5. Kuiva kesä, turvemaa
6. Talvi
Luokan perusteella tiedetään, milloin mikäkin alue kantaa metsäkoneita ilman, että ne aiheuttavat maahan ja puiden juuristoihin vaurioita. 1. luokka, eli kelirikko, on luokitus sellaisille alueille, joihin voidaan mennä myös kelirikon aikaan, eli erityisesti silloin kun muualla maaperän kantokyky on heikko.
Luokat 2 ja 3 ovat sulan maan korjuuseen sopivia kohteita. 2. Normaali kesä, kivennäismaa on tavanomaisina kesinä sellaisenaan kantava ja siellä voidaan toteuttaa koneellista puunkorjuuta mihin vuodenaikaan tahansa. 3. Kuiva kesä, kivennäismaa puolestaan on kantava, kun kesän lämpö on kuivattanut maan.
Luokat 4 ja 5 ovat turvemaita. Turvemaan kantavuus on heikompi kuin kivennäismaan, joten näissä kohteissa on perinteisesti kannattavinta odottaa maan routaantumista. Kuivina kesinä joillakin turvemailla voidaan toteuttaa myös sulan maan aikaista korjuuta. Tällaisia metsiä ovat esimerkiksi rämepohjaiset alueet, hyvien kulkuyhteyksien äärellä sijaitsevat metsät ja kangasmaihin rajoittuvat alueet. Korjattavissa olevan alueen suunnittelua ja rajausta voidaan tehdä turvemaiden kantavuusluokituksen ja metsävaratiedon perusteella.
Kuudes luokka, eli talvikohteet, ovat sellaisia alueita, jotka vaativat aina maan jäätymisen ja suojaavan lumipeitteen ennen korjuuta. Tällaisia paikkoja ovat yleensä hyvin kosteat turvemaat ja esimerkiksi kuusikot, joissa juuristo on pinnallinen.
Korjuukelpoisuusluokitukset ovat staattisia, eli ne eivät ota huomioon muuttuvia tekijöitä, kuten sääolosuhteita. Maaperän kantavuuden ohella korjuukelpoisuuteen vaikuttavat vaihtuvat sääolosuhteet, kuten kuivuus, sateisuus ja roudan syvyys. Toisin sanoen, mikäli vaikkapa talvi on lumeton ja leuto, eikä maa jäädy kunnolla, talvikohteeksi luokiteltuun metsään ei kannata lähteä painavilla koneilla.
Turvemaiden kantavuutta voidaan vahvistaa
Havuttamalla ajouria ja parantamalla heikkojen kohtien kantavuutta erilaisin apuvälinein osalla turvemaistakin voidaan tehdä sulan maan aikaista puunkorjuuta vaurioittamatta maastoa ja juuristoja. Huonosti kestäviä kohtia, joiden vahvistaminen kannattaa, ovat usein esimerkiksi ajouran kohdalle osuvia upottavia kohtia, ojien ylityksiä, kääntöpaikkoja ja varastopaikkojen ympäristöjä.
Kuva 1: Metsäkoneenkuljettaja kasaa havuja ja risuja ajourien kannakkeeksi edetessään koneella metsässä.
Pehmeiköissä voidaan käyttää ajosiltoja. Ajosillat voivat olla esimerkiksi puita, joiden avulla pehmeikköjen tai matalien ojien yli voidaan turvallisesti ajaa.
Ojien ylityksessä yleinen keino on täyttää ylityspaikan kohta puunrungoilla, mikäli täyttö ei estä veden virtausta. Runsaasti vettä virtaavissa ylityksissä voidaan tehdä rummutus, eli ojaan asetetaan putki, jonka läpi vesi pääsee virtaamaan ja joka tuetaan tukevilla rungoilla paikoilleen.
Kuva 2: Ojaan ajosillaksi asetettuja runkoja. Kosteilla turvemailla voi olla märkiä ja upottavia paikkoja talvellakin.
Apuvälineiden lisäksi pehmeässä maastossa ajaessa on syytä rajoittaa kuormakokoa: vajailla kuormilla voidaan välttyä maasto- ja juuristovaurioilta sekä suojella metsäkonetta uppoamasta. Erikoiskaluston käyttö, sulasta maasta johtuva mahdollinen ajomatkojen piteneminen ja säästä johtuvat lykkäykset saattavat tosin nostaa korjuun hintaa.
Turvemaat vaikuttavat puunkorjuumahdollisuuksiin
Suomen metsämaasta noin neljännes on turvemailla, eli toisin sanoen ojitettua suometsää. Näin ollen metsämaasta, jota on yhteensä noin 20 miljoonaa hehtaaria, on runsaat 5 miljoonaa hehtaaria turvemaata. Loput 75 % ovat kivennäismaita.
Turvemaiden osuus metsämaa-alasta kuitenkin vaihtelee huomattavasti alueittain: Pohjois-Suomessa ja erityisesti Kainuussa ja Lapissa sen osuus on huomattavasti suurempi kuin Etelä-Suomessa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla turvemaan osuus metsätalousmaan pinta-alasta on noin 44 - 53 %. Vähiten turvemaata metsätalousmaan osuudesta on Ahvenanmaalla, jossa sen osuus on noin 8 %.
Turvemailla puunkorjuuta voidaan tyypillisesti tehdä vain routa-aikaan, sillä maaperä ei kanna painavia metsäkoneita muuten. Korjuuolosuhteisiin vaikuttavat myös turpeen paksuus, sademäärä ja pohjaveden korkeus. Korjuun tuottavuuden arvioimisessa myös puuston määrä, rakenne ja laatu huomioidaan.
Routakauden ulkopuolella kantavuuteen vaikuttaa myös puuston tilavuus, sillä se vaikuttaa juuriston määrään, turpeen ominaisuuksiin sekä veden haihduntaan. Turvemaa saattaa olla korjattavissa heinä-syyskuussa, kun pohjavesi on alimmillaan.
Ilmastonmuutoksen myötä sateisuuden ennakoidaan lisääntyvän ja talviajan ylipäätään lyhentyvän, joten turvemaiden korjuuseen käytettävissä oleva tehokas korjuuaika lyhenee. Tyypillinen tilanne metsäalalla onkin nykyään, että talvella korjattavia leimikoita kertyy ja jää työjonoon, jota ei yhden talven aikana saada purettua kovasta yrityksestä huolimatta, sillä oikukas sää sanelee metsässä työskentelyn reunaehdot. Korjuukoneita kehitetään jatkuvasti kantavammiksi, joten tekninen kehitys voi aikaa myöden jonkin verran tulla avuksi.
Aika ajoin talvikohteiden ostoa joudutaan kuitenkin rajoittamaan, sillä leutojen talvien vuoksi niitä saattaa jäädä rästiin, eikä ole
Lyhenevä talviaika tuo etuja muun muassa kasvukauden pitenemiselle, mutta nimenomaan talvella tehtävälle työlle se asettaa rajoitteita. 1960-lukuun verrattuna talvikaudet esimerkiksi Etelä-Suomessa ovat lyhentyneet keskimäärin jopa kuukaudella. Talvet ovatkin Etelä-Suomessa arvaamattomampia kuin pohjoisessa. Tämä asettaa haasteita koko metsätoimialalle, sillä kaluston ja tekijöiden määrä on sama kaikkina vuodenaikoina. Talvikohteita on tyypillisesti tarjolla runsaasti.
Ilmatieteen laitoksen mukaan lumiolot ja talvien pituudet tulevat vaihtelemaan jatkossakin paljon. Runsaslumiset talvet ovat mahdollisia vielä vuosisadan lopullakin, mutta Etelä-Suomessa ne käyvät ilmaston lämmetessä harvinaisemmiksi.
Mistä saan tietoa omasta metsästäni?
Haluaisitko tutkia oman metsäsi korjuukelpoisuutta? Löydät tietoa esimerkiksi Metsäkeskuksen korjuukelpoisuuskartoista.
Kuva 3: Kuvankaappaus Metsäkeskuksen korjuukelpoisuuskartasta. Karttaa voi zoomata lähemmäksi yksityiskohtaisempaa tarkastelua varten.
Jos olet suunnittelemassa puukauppoja, sinun ei tarvitse tietää metsäsi korjuukelpoisuutta etukäteen. Ollessasi yhteydessä metsäasiantuntijoihimme ja pyytäessäsi tarjousta, metsääsi liittyvät asiat selvitetään asiantuntijoidemme toimesta.
Metsänhoidon toimenpiteet nuoren metsän hoidosta ensiharvennukseen ja toiseen harvennukseen suunnitellaan hyvin etukäteen, jolloin myös korjuun ajankohta suunnitellaan korjuukelpoisuustietojen ja metsäkäyntien avulla.
