Leimikko on yksi metsätalouden keskeisimmistä käsitteistä ja samalla yksi metsänomistajalle tärkeimmistä päätöksistä ennen hakkuita. Silti sana jää joskus epäselväksi: mitä leimikko oikeastaan tarkoittaa, miten se muodostetaan ja miksi sen suunnitteluun panostetaan?
Metsäalan ammattilaisille leimikko-termi on arkipäiväinen työväline. Metsänomistajalle se on ennen kaikkea keino varmistaa, että omaa metsää käsitellään oikein, tavoitteiden mukaisesti ja kestävällä tavalla. Tässä artikkelissa avaan, mitä leimikko tarkoittaa, mistä termi on peräisin ja miten hyvin suunniteltu leimikko näkyy lopputuloksessa.
Mitä leimikko tarkoittaa metsätaloudessa?
Leimikko tarkoittaa hakattavaksi suunniteltua aluetta, josta voidaan käyttää myös nimitystä hakkuualue. Metsästä siis määritellään alue, minkä sisältä puuta myydään ja korjataan hakkuussa. Leimikko voi koostua yhdestä tai useammasta kuviosta, ja sen sisällä voidaan toteuttaa erilaisia hakkuita, kuten harvennuksia tai uudistushakkuita.
Oleellista on, että leimikko:
- on rajattu kartalle ja merkitty tarvittaessa maastoon
- antaa arvion myytävästä puun määrästä
- on suunniteltu kohteelle sopiviin olosuhteisiin
Käytännössä leimikolla tarkoitetaan työsuunnitelmaa, jonka pohjalta puukauppa tehdään ja korjuuohjeet annetaan. Leimikon suunnittelun ja puukaupan tekemisen jälkeen tehdään korjuusuunnittelu, minkä pohjalta korjuuohjeet annetaan ja hakkuu toteutetaan.
Kuva 1: Värikoodatut kuitunauhat ohjaavat korjuuta.
Mistä sana leimikko on peräisin?
Leimikko-sanan alkuperä kertoo paljon metsätalouden historiasta. Ennen koneellista puunkorjuuta puut leimattiin yksitellen puun kylkeen leimakirveellä lyötävällä leimalla, josta kävi ilmi, säästetäänkö puu vai kaadetaanko se. Kun tietylle alueelle kertyi joukko leimattuja puita, muodostui leimikko.
Nykyään leimikko määritellään digitaalisesti kartalle, mutta perusajatus on sama kuin ennen: leimikko on etukäteen valittu ja harkittu hakkuukokonaisuus.
Millainen on hyvin tehty korjuun suunnittelu?
Kokemuksemme mukaan suurin osa hakkuisiin liittyvistä haasteista ei synny itse korjuusta, vaan puutteellisesta korjuun suunnittelusta. Kun korjuu on suunniteltu huolellisesti kohteelle sopiviin olosuhteisiin nähden hakkuu etenee sujuvasti ja lopputulos vastaa odotuksia.
Hyvin suunniteltu korjuukohde:
- tukee metsän kasvua ja rakennetta pitkällä aikavälillä
- mahdollistaa laadukkaan ja kustannustehokkaan puunkorjuun
- vähentää riskiä maasto- ja runkovaurioihin
- auttaa maksimoimaan puukaupan arvon
- varmistaa, että luontoarvot ja lainsäädäntö huomioidaan
- huomioi metsänomistajan omat toiveet
Metsänomistajan näkökulmasta leimikko on siis sekä taloudellinen että metsänhoidollinen päätös.
Asiantunteva leimikkosuunnittelu perustuu maastoon
Huolellinen leimikkosuunnittelu edellyttää aina maastokäyntiä. Maastossa arvioidaan muun muassa puuston laatu, kasvupaikka, maan kantavuus ja mahdolliset erityiskohteet.
Metsäasiantuntijan tehtävänä on yhdistää metsänomistajan tavoitteet ja metsän todellinen tila. Metsät eivät ole samanlaisia, eikä yhtä oikeaa leimikkoratkaisua ole olemassa. Siksi leimikko suunnitellaan aina tapauskohtaisesti.
Usein leimikon korjuun suunnittelu rajataan siten, että se on looginen kokonaisuus myös korjuun kannalta. Selkeä leimikko helpottaa metsäkoneenkuljettajan työtä ja vähentää virheiden mahdollisuutta. Tämä näkyy suoraan hakkuujäljessä.
Maastomerkinnät leimikossa – mitä eriväriset kuitunauhat tarkoittavat?
Kun leimikko on suunniteltu ja puukaupat tehty, on seuraava vaihe korjuun suunnittelu, jossa alue merkitään maastoon erivärisillä kuitunauhoilla, joita voidaan kutsua myös merkintänauhoiksi. Kuljettajat tekevät hakkuita erilaisissa sää- ja valo-olosuhteissa, jolloin kuitunauhat toimivat apuna, erityisesti rajalinjalla työskennellessä. Värien käytössä saattaa olla pieniä paikallisia eroja, riippuen totutuista käytänteistä. Kuljettajaa voidaan informoida värien tarkoituksesta kirjallisin ohjein. Tärkeintä on, että nauhaaja ja kuljettaja tietävät värien tarkoituksen kyseisellä työmaalla.
Yleisimmin käytetty väri on punainen, jolla merkitään esimerkiksi metsätilan rajat. Sininen nauha taas kertoo, missä metsäkuvion raja alkaa ja päättyy. Selkeä rajaus on erityisen tärkeä silloin, kun korjuu rajautuu käsittelemättömään metsään tai rajalinjalle.
Kuva 2: Rajapyykki on merkitty kahdella päällekkäisellä nauhalla.
Punavalkoisella "suojele/säästä" -nauhalla merkittään kohteita, joita ei saa käsitellä. Näitä ovat esimerkiksi metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, pienvedet tai muut arvokkaat luontokohteet. Suojele/säästä -nauhalla voidaan merkitä myös säästöpuita tai alueita, jotka jätetään hakkuussa tarkoituksella koskemattomiksi maisema- tai monimuotoisuussyistä.
Kuva 3: Suojele/säästä -nauha.
Keltaisella nauhalla merkitään usein korjuun kannalta tärkeitä asioita, kuten varastopaikkoja. Oranssilla nauhalla merkitään usein ajoura eli koneen pääkulkureitti varastopaikalle. Näin ohjataan koneiden liikkumista ja vähennetään maastovaurioita.
Maastomerkinnät auttavat metsäkoneen kuljettajaa varmistumaan, että kone operoi oikealla puolella rajalinjaa, mikäli esimerkiksi gps -sijainnissa on heittoa tai häirintää.
Leimikko osana metsän elinkaarta
Hyvin suunniteltu leimikko on usein edellytys metsän kehittymiselle ja uudistumiselle. Harvennusleimikko parantaa jäljelle jäävien puiden kasvua, ja uudistushakkuuleimikko luo perustan uudelle metsäsukupolvelle.
Metsäammattilaisen rooli on varmistaa, että metsäänsuunnitellut toimenpiteet palvelevat metsänomistajaa nyt ja tulevaisuudessa. Kun korjuu on suunniteltu huolellisesti, hakkuu on hallittu vaihe metsän pitkässä elinkaaressa. Ammattimainen metsäasiantuntija kuuntelee asiakkaan toiveita ja ehdottaa niiden perusteella toteutuskelpoista ratkaisua metsänhoidolle. Metsänomistajan toiveesta voidaan metsänhoidossa painottaa normaalia enemmän erilaisia asioita, kuten luontoarvoja, virkistyskäyttöä tai vaikka taloutta.
