Talousmetsää tulee hoitaa, jotta se tuottaa elinkaarensa lopussa arvokasta tukkipuuta. Metsän hoitaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö luontoarvoja voisi samalla vaalia. Monimuotoisuudesta huolehtiminen on osa nykyaikaista, kestävää metsänhoitoa ja sillä parannetaan niin arvokkaiden elinympäristöjen säilymistä, metsän tuhonkestävyyttä kuin tervettä kasvuakin. Metsän hoitamatta jättäminen puolestaan tulee kalliiksi, sillä vuosien työ voi valua hukkaan.
Kolme tapaa lisätä monimuotoisuutta metsässä
Metsän monimuotoisuuden eteen on tehtävissä paljonkin, jo aivan alusta alkaen. Sekapuustoisuuden suosiminen kuuluu niihin ensimmäisiin valintoihin, joita uutta metsää perustaessa kannattaa tehdä. Siihen on monia vaihtoehtoja: eri puulajeja voidaan kasvattaa kuvioittain, kasvuolosuhteiden perusteella tai vaikka tasaisesti sekaisin kuviolla.
Erityisesti lehtipuusekoitus on tehokas keino parantaa monien lajien elinmahdollisuuksia metsässä ja lisäksi se vaikuttaa usein positiivisesti myös maaperän ravinnekiertoon. Nuorissa metsissä suositus on, kasvupaikasta riippuen, että noin 10 prosentin osuus puustosta olisi lehtipuuta. Taimikonhoidossa ja harvennuksissa mitään puulajia ei kannata poistaa kokonaan.
Harvennuksien yhteydessä metsään kannattaa jättää tiheiköitä, eli säästettäviä ja käsittelemättömiä puustoryhmiä. Tiheiköiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin ja sinne jätetään vaihtelevan kokoista ja monilajista puustoa. Sen lisäksi, että tiheiköistä hyötyvät monet eläinlajit, ne tuovat metsään rakenteellista vaihtelua. Erinomaisia paikkoja tiheiköille ovat niille luontaiset paikat, kuten ihan jo puunkorjuunkin kannalta haastavat ojienvarret, kosteat painanteet sekä esimerkiksi kiviset alueet.
Kuva 1: Erilaista lahopuuta kannattaa säästää monipuolisesti: kaatuneita ja seisovia, suuria ja pieniä, havupuita ja lehtipuita.
Viimeisenä, muttei läheskään vähäisimpänä, on lahopuu. Lahopuu on äärimmäisen merkittävä osa monimuotoisuutta: jopa neljännes suomalaisen metsän lajeista on jossakin vaiheessa elämäänsä riippuvaisia lahopuun olemassaolosta. Taimikoissa ja nuorissa metsissä lahopuun määrä on tavallisesti vielä vähäistä, mutta mikäli alueelle on jäänyt esimerkiksi edellisen puusukupolven jäljiltä lahopuuta, sitä kannattaa säästää uuteenkin metsään.
Lahopuuta kannattaa säästää sekä maahan kaatuneista puista että pystyyn lahoavista yksilöistä, niin lehti- että havupuistakin. Lahopuu tarjoaa koteja, suojapaikkoja ja ravintoa erilaisille lajeille. Lisäksi se parantaa metsän vastustuskykyä muun muassa hyönteistuhoja vastaan, sillä lahopuussa elää tuhohyönteisten luontaisia vihollisia.
Taimikonhoidon laiminlyönti voi viedä yli 40 % tuloista
Harva metsänomistaja tiedostaa, kuinka suuri vaikutus taimikonhoidolla on metsän tuottoon. Tutkimusten ja käytännön kokemuksen perusteella se on kuitenkin selvää: taimikonhoitotöiden laiminlyönti voi johtaa Etelä-Suomessa jopa yli 40 prosentin tulonmenetyksiin. Samalla tukkipuun tuotos voi pienentyä reilulla kolmanneksella.
Tämä näkyy suoraan tulevissa hakkuutuloissa. Metsä ei yksinkertaisesti kehity siihen arvoon, mihin sillä olisi potentiaalia. Kun taimikkoa ei hoideta ajallaan:
- puusto kasvaa liian tiheänä
- latvukset jäävät pieniksi
- kasvu hidastuu
- rungon laatu heikkenee
- metsä altistuu herkemmin tuhoille
Samalla kun taimikonhoidossa luodaan perusta metsän tulevalle kehitykselle, voidaan tukea myös monimuotoisuutta ja sen kehitystä yllättävän paljon. Kaikkia lehtipuita ei tarvitse poistaa, vaan sekapuustoisuutta kannattaa suosia jättämällä esimerkiksi koivua, haapaa ja pihlajaa havupuiden joukkoon. Lisäksi voidaan säästää yksittäisiä erikoisempia puita, kuten käyriä tai lahovikaisia runkoja, jotka tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille. Taimikonhoidossa voidaan myös huomioida pienet kosteikot, kalliot ja muut luonnon erityispiirteet jättämällä ne käsittelemättä tai kevyemmälle käsittelylle. Kaikki tämä voidaan toteuttaa sekä luontoarvot että metsän terve ja tuottava kasvu mielessä pitäen.
Taimikonhoito on jäänyt tekemättä – onko liian myöhäistä korjata suunta?
Taimikonhoidossa tärkeimpänä voidaan pitää kahta asiaa: työ tulee tehdyksi ja työ tulee tehdyksi ajoissa. Erityisesti varhaisperkauksen oikea hetki menee nopeasti ohi, jo vuodessa tai kahdessa. Ennakointi onkin metsänomistajan tärkein työkalu.
Jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä, tilannetta voi vielä parantaa. Nuoren metsän kunnostus on keino palauttaa metsän kehitys oikeaan suuntaan. Kaikkea menetettyä kasvua ei tietenkään voida saada takaisin, mutta kunnostuksella lopputulosta on mahdollista parantaa merkittävästi.
Nuoren metsän kunnostuksessa (toiselta nimitykseltään nuoren metsän hoito) metsästä poistetaan varjostavia puita ja luodaan kasvutilaa jätettäville puuyksilöille. Kunnostustoimet voidaan hoitaa joko metsurityönä tai koneellisesti. Koneellisesti tehtävästä nuoren metsän hoidosta on metsänomistajalle hyötyä, sillä metsänhoidon kulut voi muuttaa tuloiksi myymällä kerätty puuaines eteenpäin energiapuuksi.
Kuva 2: Vesistöt ovat monimuotoisuudelle tärkeitä alueita. Niitä voidaan suojella jättämällä vesistöjen ympärille suoja-alue, jonka sisällä ei tehdä koneellista metsänhoitoa.
Nuoren metsän kunnostuksessa monimuotoisuutta voidaan vahvistaa jatkamalla sekapuustoisuuden ylläpitämistä ja rakenteellisen vaihtelun lisäämistä. Kaikkia puita ei tarvitse kasvattaa tasamittaisiksi, vaan eri-ikäisyys ja -kokoisuus lisäävät elinympäristöjen kirjoa. Tässä vaiheessa voidaan myös jättää tarkoituksella tiheämpiä ryhmiä tai pienialaisia suojatiheikköjä, jotka tarjoavat suojaa linnuille ja pieneläimille. Luonnonhoidon kannalta arvokkaat kohteet, kuten puronvarret ja rehevät painanteet, jätetään käsittelyn ulkopuolelle. Näin metsästä saadaan sekä tuottava että monimuotoinen.
Eikö metsä kasva itsekseenkin?
Tuottava talousmetsä ei kasva omin voimin. Jos metsänomistaja haluaa metsänsä kehittyvän kohti luonnontilaa, tärkein ajatus on yksinkertainen mutta vaativa: luovutaan aktiivisesta metsätaloudellisesta ohjauksesta ja annetaan luonnon omien prosessien ottaa vetovastuu. Tämä tarkoittaa kuitenkin harkittuja valintoja ja tiettyihin seurauksiin varautumista.
Luonnontilainen vanha metsä ei synny hetkessä, vaan kyseessä on vuosikymmenien, jopa yli sadan vuoden mittainen matka ennen kuin metsässä on paljon vanhan metsän piirteitä. Ajan myötä metsän rakenne monipuolistuu: syntyy eri-ikäisiä puita, aukkoja, tiheikköjä ja runsaasti lahopuuta. Metsä ei näytä siistiltä eikä tasaiselta, vaan pikemminkin vaihtelevalta ja osin jopa hoitamattomalta.
Kuva 3: Metsän suojelusta kiinnostunut voi hakea esimerkiksi METSO-ohjelmaan, joka on yksityisille metsänomistajille tarkoitettu vapaaehtoinen suojeluohjelma.
Suurin tuntuva muutos on taloudellinen. Puunmyyntitulot pienenevät ja loppuvat kokonaan. Lisäksi metsä voi näyttää ulospäin unohdetulta ja hoitamattomalta, mikä voi herättää ulkopuolisissa ihmetystä ja jopa kritiikkiä. Myös luonnonprosessit, kuten hyönteistuhojen lisääntyminen tai myrskytuhojen näkyvyys, voivat lisääntyä. Toisaalta metsänomistaja saa vastineeksi muita arvoja, kuten luonnon monimuotoisuuden lisääntymistä, maisemallisia ja virkistyksellisiä hyötyjä sekä mahdollisesti myös suojeluun liittyviä korvauksia, jos metsän liittää vapaaehtoisiin suojeluohjelmiin.
Metsä ei odota. Toimi nyt!
Jokainen viivästynyt vuosi metsänhoidossa näkyy puiden kasvussa, laadussa ja lopulta tilipussissa. Metsänhoitoa ei siis kannata ajatella kuluna, vaan tärkeänä investointina, joka tuottaa hedelmää metsän elinkaaren lopussa.
Metsän hoitoa ja monimuotoisuudesta huolehtimista ei kannata myöskään katsoa toisiaan poissulkevina asioina. Luonnon hyväksi voi tehdä paljon ja samalla kasvattaa tuloksellisesti talousmetsää.
Monessa suomalaisessa metsässä hoitotyöt ovat viivästyneet ja metsänhoidon rästejä on runsaasti tehtäväksi. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Tärkeintä on toimia nyt. Kartoita metsiesi tila, tunnista hoitotarpeet ja toteuta tarvittavat toimenpiteet. Nuoren metsän kunnostus voi vielä pelastaa merkittävän osan metsäsi tulevista tuloista.
Me Laaniassa ajattelemme, että rahallisesti arvokas talousmetsä on kuin porkkanapenkki, jota on harvennettava ja hoidettava, jotta aikanaan saadaan hyvä sato. Nykyaikainen metsänhoito perustuu myös monimuotoisuuden huomioimiseen, joka varmistetaan monipuolisella puulajivalinnalla, lahopuuston jättämisellä sekä esimerkiksi riistatiheiköllä. Luonnossa tyhjä tila pyrkii aina täyttymään, sillä kaikki kasvit kilpailevat elintilasta, myös metsän puut. Tiheässä metsikössä puut kilpailevat rajallisesta tilasta, auringosta, vedestä ja ravinteista. Ne jäävät toistensa varjoon ja kasvavat hitaasti riukumaisen ohuina ja pitkinä.
Mikäli metsässäsi on metsänhoidon rästejä, taitavat metsäasiantuntijamme ja metsäkonekuskimme voivat auttaa. Hoidamme myös paperityöt puolestasi, jos niin tahdot. Ole rohkeasti yhteydessä, niin katsotaan yhdessä, miten saamme metsäsi takaisin kasvuvauhtiin!
