Kaarramme maantieltä metsänlaitaan, jossa metsäkone hurisee työntouhussa. Nämä ovat Anna-Maija Savinaisen perheen perintömetsiä. Tien reunasta alkavassa metsikössä tehdään nuoren metsän kunnostusta ja sieltä kerätään energiapuuta. Vanhan pellon tilalle kasvatettu kuusimetsä ehti aiheuttaa huolta, sillä taimikonhoidosta huolimatta se oli päässyt vuosien varrella kasvamaan lähes läpäisemättömäksi tiheiköksi. Nyt huolen tilalla on kuitenkin huojennus. “Kyllä tästä vielä metsä tulee”, Anna-Maija toteaa hymyssä suin.
Kuva 1: Anna-Maija Savinaiselle perheen metsät ovat tärkeitä ja merkityksellisiä.
Omaan metsään syntyy tunneside
Metsät ympäröivät Anna-Maijan kotipaikkaa. Nuorena niissä tuli vietettyä paljon aikaa, milloin mistäkin syystä: leikkien, liikkuen ja oleillen. Vaikka omat metsät paikkana olivatkin tuttuja, niin vasta vuoden 2023 aikana Anna-Maija tutustui niihin läheisemmin myös käytännön asioiden puolesta. Alkuvuodesta Anna-Maija haki metsänomistajille tarkoitettuun metsäalan koulutukseen. Tutkinnon suorittaminen toi oman metsän lähemmäksi kuin ennen.
“Vaikka metsä olikin minulle paikkana tuttu, niin eihän minulla silloin ollut tietoa esimerkiksi siitä, missä meidän metsämme takaraja kulkee”, Anna-Maija naurahtaa. “Nyt minulla on selkeä käsitys siitä, millaisia omat metsämme ovat.”
Metsäalan tutkinnon suorittaminen herätti myös uudenlaista kiinnostusta ja innostusta omaa metsää kohtaan. Metsä vaatii työtä, eikä se pysy hyvässä kunnossa yksinään. Metsänomistajana on myös oltava ajan tasalla metsäasioista, kuten laeista ja sertifioinneista.
Anna-Maija arvostaa omassa metsässä erityisesti luontoarvoa ja maisemallisuutta. Metsänhoidolla on mahdollista vaalia niitä arvoja, jotka aikanaan ovat synnyttäneet tunnesiteen metsää kohtaan.
Metsästä huolehtiminen on perinnön vaalimista
Anna-Maijan kanssa perheen omistuksessa olevia metsiä hoitaa veli.
“Pitkään oli niin, että veli vastasi varsinaisista hoitotöistä ja minä puolestani metsään liittyvästä kirjallisesta puolesta, kuten veroasioista. Nyt koulutuksen myötä olen ollut veljen kanssa tekemässä myös metsänhoitoa”, Anna-Maija kertoo.
Savinaisten metsä on perintöä omilta vanhemmilta ja Anna-Maija kokeekin, että yksi parhaista asioista omassa metsässä on vanhempien tekemän työnjäljen näkeminen. Äidin ja isän antama panostus metsään on merkityksellinen.
Kuva 2: Nuoren metsän kunnostuksen jälkeen Savinaisten nuori kuusimetsikkö pääsee elpymään ja järeytymään.
“Jos metsä jää hoitamattomaksi, kaikki se tehty työ menee lopulta hukkaan maisema-arvon ja puunlaadun heikentyessä”, Anna-Maija huomauttaa.
Vanhemmat ovat halunneet jättää jälkikasvulleen arvokasta perintöä ja Anna-Maija kokee, että myös seuraava sukupolvi ansaitsee saada hyvin hoidettua metsää, josta on myöhemmin iloa monessa eri muodossa.
Metsänhoidon menot muuttuivat tuloiksi
Kokonaisuudessaan Savinaisten perikunnan metsää on noin 30 hehtaaria. Metsät on kasvatettu talousmetsiksi, eli niistä on tavoitteena saada tuloa myöhemmin. Nyt nuoren metsän hoitoa tehdään viiden hehtaarin kokoiselle alueelle. Nuorelle metsikölle on tehty aikaisemmin taimikonhoitoa, mutta ravinteikkaasta maasta ovat hyötyneet muutkin lajit kuin vain alalle istutetut kuuset.
Kuva 3: Hoitamattomassa taimikossa elävä latvus supistuu liian pieneksi ja metsän elinvoimaisuus heikkenee.
“Totesimme veljeni kanssa, että tälle metsälle on kyllä tehtävä jotain hetimiten. Aluksi päätimme raivata sen itse”, Anna-Maija kertoo.
Raivaus osoittautui kuitenkin yllättävän haastavaksi, sillä puuta kasvoi todella tiheästi. Pian työn aloittamisen jälkeen Anna-Maija ja veli huomasivat, että raivaamiseen menisi huomattava määrä aikaa ja energiaa. Niinpä he päättivät ottaa yhteyttä metsäasiantuntijaan, joka tunnisti nopeasti metsiköstä hyviä energiapuupaikkoja.
Metsäkoneen työskentely mietitytti aluksi: millaista jälkeä omaan metsään mahtaa syntyä? Mieltä rauhoitti suunnittelu, jossa metsäkoneen ajourat ovat tiedossa jo ennakkoon ja toiveita otettiin hyvin huomioon.
“Saimme Laaniasta ja heidän työnjäljestään suosituksia. Heillä on käytössään energiapuun korjuuseen sopivat koneet ja giljotiinikoura, joilla korjuu voidaan hoitaa tehokkaasti ja metsää vahingoittamatta. Meillä oli myös valmiiksi tieto taitavasta metsäkoneenkuljettajasta”, Anna-Maija toteaa.
Kuva 4: Energiakäyttöön sopii kaikki metsänhoidon yhteydessä kerätty puuaines oksista pieniin runkoihin.
Energiapuun korjuun myötä nuoren metsän hoidon menot muuttuivat tuloiksi, jonka lisäksi hurja määrä aikaa ja energiaa säästyi muuhun tekemiseen. Raivaamalla puuaines olisi jäänyt hyödyntämättä - nyt kaikki menee hyötykäyttöön energiaksi. Huoli nuoresta metsästä vaihtui helpotukseksi.
“Kyllä tästä vielä metsä tulee”, Anna-Maija sanoo hymyssä suin.
