Terve metsä on vastustuskykyisempi monille metsätuhoille
Terveessä metsässä puut kasvavat tasaista vauhtia. Kasvupaikalle on aikanaan valittu puulajeja, jotka soveltuvat sinne hyvin. Taimikonhoidot ja harvennukset on hoidettu ajallaan, jonka seurauksena puiden latvukset ovat saaneet tarpeeksi tilaa ja auringonvaloa kasvaakseen. Neulaset ovat tummanvihreitä, rungoissa tai oksissa ei kasva sieniä eikä puunkuori ole irronnut. Tuulenkaadot ja metsänhoidossa korjatut puut on kuljetettu määräaikaan mennessä pois alueelta. Tällä metsällä on hyvät valmiudet vastustaa erilaisia metsätuhoja.
Metsätuhot aiheuttavat laajoina mittavia taloudellisia tappioita metsänomistajille. Vaikka me ihmiset emme loppujen lopuksi voi luonnonvoimille mitään, on hyvällä metsänhoidolla positiivisia vaikutuksia metsien tuhonkestävyyteen. Esimerkiksi riukuuntunut yksipuolinen kuusimetsä on erityisen herkkä laajoille tuulituhoille. Kuusimetsän tuhonkestävyys kasvaa huomattavasti silloin, kun kuusien paksuuskasvu on mahdollistettu hyvällä metsänhoidolla ja kasvatuksessa on suosittu sekametsää. Metsän kunnolla on tuulituhojen lisäksi vaikutusta myös metsäpalon syttymisherkkyyteen, tuhohyönteisten iskeytymiseen sekä erilaisten sienitautien tarttumiseen.
Kuva 1: Luonnonvoimien aiheuttamia tuhoja ei voida täysin estää, mutta ehkäiseviä toimenpiteitä ei siitä huolimatta kannata vähätellä.
Metsäpalot ja tuulituhot ovat luonnollisia, mutta kohtalokkaita
Metsäpalo on yksi luonnon tavoista uudistua. Palossa vapautuu ravinteita ja pitkällä aikavälillä ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta lahopuun, uudistuvan pohjakasvillisuuden ja monipuolistuvan metsän rakenteen muodoissa. Taloudellisesta näkökulmasta metsässä hallitsemattomasti riehuva tulipalo ei kuitenkaan ole positiivinen tapahtuma, sillä siinä tuhoutuu arvokasta puuta. Sen lisäksi eteen voi tulla myös metsän uudistamisvelvoite, mikäli jäljelle jäänyt kasvatuskelpoinen puusto jää alle metsälain osoittaman vähimmäismäärän. Uudistamisvelvoite syntyy, kun metsään jää yli 0,3 hehtaarin kokoinen aukko tai puuston pohjapinta-ala jää metsänhoitosuositusten määritelmän alapuolelle.
Metsäpalojen yleisin aiheuttaja Suomessa on ihmisen huolimaton tulenkäyttö. Myös metsätyökoneiden aiheuttamat kipinät voivat sytyttää paloja - tämän vuoksi metsäpalovaroitukset voivat hidastaa metsätöiden toteuttamista kesäaikaan. Luonnonvoimista salamaniskut ja myrskytuulten voimalinjojen päälle kaatamat puut ovat tavallisimpia palon aiheuttajia.
Nykyisin metsäpalojen torjunta on todella tehokasta, jonka seurauksena palojen vaikutukset metsissä ovat vähäisiä. Kulottamalla, eli polttamalla metsää tarkoituksenmukaisesti metsän uudistamiseksi, voidaan riskittömämmin saada aikaan palamisen tuomia hyötyjä metsässä. Kulotus vaatii aina pohjalle huolellisen suunnittelun ja valmistelun, jotta tulen karkaamisriski saadaan minimoitua.
Myrskytuulet repivät ja katkovat puita
Myrskyt ovat pahimmillaan kaataneet Suomessa miljoonia puukuutiometrejä ja aiheuttaneet metsänomistajille mittavia tulonmenetyksiä. Tuulituhot aiheuttavat runsasmääräisinä paljon työtä, sillä kaatuneet puut on kerättävä pois metsästä pikimmiten: sinistäjäsienet tuhoavat kaatuneet puut nopeasti, jonka jälkeen ne eivät kelpaa enää käytettäväksi ainespuuna. Vahingoittuneet puut houkuttelevat myös tuhohyönteisiä, jotka voivat lisääntyä tuoreissa tuulenkaadoissa ja levitä runsasmääräisinä terveeseenkin puustoon.
Herkimpiä tuulituhoille ovat iäkkäät kuusikot, joissa on yksipuolinen puusto. Syynä tähän on kuusen pinnallinen juuristo. Sekametsien hyödyntäminen kuusen kasvatuksessa luo jonkin verran puskuria laajemmille tuhoille.
Kuva 2: Myrskyjen aiheuttamat tuhot voivat levitä erityisesti kuusimetsissä laajoiksi.
Metsän yleisimmät sienitaudit ja tuhohyönteiset
Puiden taudeista sienitaudit ovat yleisin laajempien tuhojen aiheuttaja. Sienitaudit haittaavat kaikenkokoisten puiden kasvua ja aiheuttavat puiden kuolemia, josta seuraa merkittäviä taloudellisia tappioita metsänomistajille.
Kuva 3: Juurikäävän aiheuttama kuusentyvilaho pilaa tukkipuun parhaan osan. Kuvassa juurikäävän itiöemä.
Taloudellisesta näkökulmasta suurin metsätuhojen aiheuttaja on juurikääpä. Se voi iskeä sekä kuuseen että mäntyyn ja tuhota lähes huomaamatta merkittävän määrän tukkipuuta. Männyssä juurikääpä aiheuttaa tyvitervastautia, joka ilmenee metsässä usein ensimmäisenä ruskettuneina, lahojuurisina katajina. Kuusissa juurikääpä aiheuttaa tyvilahoa, joka voi levitä pahimmillaan koko puun pituudelle. Tyvilaho kytee sydänpuussa, joten juurikäävän sairastuttama puu voi ulkoisesti näyttää terveeltä useita vuosia. Juurikääpä leviää uusille alueille ilmalevitteisesti, josta se jatkaa leviämistään juuristoja pitkin puusta toiseen.
Juurikäävän lisäksi havupuita piinaa ajoittain surmakkasienen aiheuttama versosurma. Epidemiavuosina versosurma voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa, mutta tavallisesti sitä esiintyy vain suurten puiden alaoksistossa ja varjossa kasvavien taimien oksistossa. Viileinä ja sateisina kesinä surmakkasienellä on otollisimmat olosuhteet leviämiselle, ja silloin tuhoja voi esiintyä laajasti.
Männyntaimikoiden yleisiä vitsauksia ovat männynversoruoste ja männyntalvihome. Männynversoruoste leviää männyntaimiin haapavesakoista, jotka kasvavat mäntyjen seassa tai lähistöllä. Sieni vioittaa nuorten mäntyjen versoja ja voi jopa tappaa pieniä taimia. Taimien latvuksiin kehittyy versoruosteen aiheuttamista vaurioista muotovikoja, jotka heikentävät puun laatua. Männyntalvihome puolestaan tappaa lumen alle jääneitä versoja. Männyntalvihomeen rihmasto kasvaa lumen alla leviten terveisiin neulasiin. Lumen päälle jäänyt verson osa ei sairastu. Suuremmat taimet selviävät sienestä, jos latvukseen jää riittävästi terveitä neulasia.
Metsän tuhohyönteiset iskevät heikkokuntoisiin puihin
Huonokuntoiset puut houkuttelevat metsään tuhohyönteisiä, jotka iskeytyvät puihin lisääntymään ja ruokailemaan. Erilaiset hyönteiset tekevät tuhojaan eri osissa puuta: osa porautuu kuoren alle, toiset syövät neulasia ja jotkut ovat taimien riesana.
Yleisimpiä kuoren alle porautuvia kaarnakuoriaisia ovat kirjanpainajat ja nävertäjät. Kirjanpainajakuoriaiset iskeytyvät kuusiin ja kaivavat käytäviä nilakerrokseen, jossa ne lisääntyvät. Nilakerroksen tuhoutuminen heikentää ravinteiden ja veden kulkeutumista kuusessa. Jos hyönteiset syövät nilan koko ympärysmitalta, puu kuolee. Merkkinä kirjanpainajan aiheuttamista tuhoista ovat kuusen juurelle karissut puru, irtoava kuori, runsas pihkan valuminen sekä neulasten tippuminen. Terveet puut pystyvät normaalisti suojautumaan kirjanpainajilta muun muassa pihkan avulla, mutta runsaina määrinä kirjanpainajat voivat tuhota myös terveitä puita.
Kuva 4: Kirjanpainajia ja niiden toukkia.
Ytimennävertäjät, eli pysty- ja vaakanävertäjät, iskevät mäntyihin. Ne katkovat männyn latvakasvaimia syömällä latvuksen ydinosaa ja heikentämällä ne näin katkeamisherkiksi. Vaakanävertäjät iskeytyvät vain heikkokuntoisiin puihin, kuten tuulenkaatoihin, metsään jääneisiin latvuksiin, kuorelliseen puutavaraan ja rankoihin. Kaatuneet puut ovat vaakanävertäjälle parhaita, sillä lähellä maanrajaa kosteus on niille sopivalla tasolla.
Pystynävertäjät lisääntyvät puissa, joissa nila on tuoretta. Tällaisia ovat muun muassa kannot, kuorellinen puutavara, tuoreet tuulenkaadot ja heikentyneet pystypuut. Kuorellinen puutavara voi mennä käyttökelvottomaksi kuoriaisten tuhoista. Siksi se täytyy kuljettaa pois metsätuholain määräämään aikaan mennessä tai vaihtoehtoisesti kuoria, jolloin kuoriaiset eivät enää hyödy siitä.
Mäntypistiäiset, erityisesti ruskomäntypistiäiset, aiheuttavat ajoittain laajoja tuhoja männiköissä syömällä mäntyjen neulaset ylintä latvusta lukuun ottamatta. Itse aikuiset pistiäiset eivät varsinaisesti aiheuta tuhoa, vaan pistiäisten toukat, jotka popsivat neulasia ravinnokseen. Voimakkaat kannanvaihtelut ovat mäntypistiäiselle yleisiä ja laajempia esiintymiä ilmenee paikallisesti noin 5 vuoden välein. Luonnonvarakeskus Luken mukaan joukkoesiintymien aikana tuhoalueet voivat olla kymmeniä, jopa satoja tuhansia hehtaareja.
Kuva 5: Tukkimiehentäin tunnistaa tummasta pääväristä, keltaisista pilkuista ja pitkästä kärsästä. Kokoa sillä on 8-14 millimetriä.
Pienten männyntaimien merkittävimpiä tuholaisia ovat tukkikärsäkkäät. Suomessa elää kolme havupuilla lisääntyvää tukkikärsäkäslajia: isotukkikärsäkäs, tukkimiehentäi ja pikkutukkikärsäkäs. Näistä tukkimiehentäi on merkittävin uudistusalojen tuhohyönteinen meillä Suomessa. Se nakertaa taimiin epämääräisen muotoisia laikkuja, jotka heikentävät ravinnon ja veden kulkua taimessa. Mikäli hyönteinen onnistuu nakertamaan kuoren ja nilakerroksen koko taimen ympäri, taimi kuolee. Usein männyntaimet käsitellään torjunta-aineella jo taimitarhalla, sillä tukkimiehentäit voivat tuhota jopa 80 % käsittelemättömistä uudistusalan taimista.
Taimet maistuvat metsäneläimille
Myyrät ja hirvet ovat merkittävimmät taimituhoja aiheuttavat nisäkkäät metsissämme. Eri myyrälajit herkuttelevat taimen eri osilla. Metsämyyrä nautiskelee latvaosasta ja silmuista, peltomyyrä tyven kuoresta ja vesimyyrä juurista. Tuhot ovat pahimmillaan, kun myyräkannat ovat huipussaan. Myyrien kannan hillitsemiseen parhaita keinoja ovat niiden saalistajien houkuttelu alueelle: esimerkiksi pöllöjä voi houkutella metsiin sopivilla pesäpöntöillä.
Kuva 6: Metsämyyrä voi aiheuttaa mäntyyn laatuvian katkaisemalla nuoren taimen latvakasvaimen. Kuusi kestää vaurioita paremmin.
Hirvet popsivat mielellään taimien latvoja. Joskus ne aiheuttavat vahinkoa myös syömällä varttuneiden puiden kuorta ja oksia. Hirviä voidaan ohjata pois taimikoilta esimerkiksi nuolukivien sijoittelulla muualle. Myös oikea-aikaisella taimikonhoidolla on ehkäiseviä vaikutuksia.
Hoida metsää ja ehkäise tuhoja
Kaikkien luonnon tuhojen ja metsätuholaisten ehkäisyssä tärkeintä on pitää metsät terveinä, sillä silloin puilla on parhaat mahdollisuudet vastustaa laajoja tuhoja. Metsä pysyy terveenä, kun:
- kasvupaikalle valitaan sopivat puulajit: eri lajit tarvitsevat erilaisen maaston kasvaakseen järeiksi ja terveiksi. Esimerkiksi kuusi tarvitsee ravinteikkaan lehdon tai kankaan ja se kasvaa varjoisammassakin, kun taas mänty viihtyy kuivemmilla paikoilla ja vaatii paljon valoa.
- taimikonhoito toteutetaan ajallaan: ylimääräistä ja varjostavaa kasvustoa poistetaan, jotta taimet saavat tarpeeksi valoa ja ravinteita kasvulle.
- harvennukset hoidetaan ajallaan: puustoa poistetaan, jotta parhaat puut pääsevät järeytymään tukeiksi. Kilpailu valosta ja ravinteista vähenee ja metsästä tulee väljä.
- monimuotoisuutta ylläpidetään: mm. sekapuustoisuus vähentää hyönteis- ja sienituhojen riskiä. Kuolleita lahopuita kannattaa säästää, sillä niissä elää esimerkiksi kirjanpainajan luontaisia vihollisia.
Metsää kannattaa tarkkailla ympäri vuoden. Kevät- ja kesäaikaan on hyvä kiinnittää huomiota merkkeihin, jotka kielivät mahdollisista tuholaisista. Myrskyjen jälkeen metsä tulisi tarkastaa tuulenkaatojen varalta. Mitä aikaisemmin tuhoihin puuttuu, sitä paremmat ovat mahdollisuudet välttyä laajemmilta tappioilta. Mikäli tuhot ovat laajoja, jatkotoimenpiteistä on hyvä keskustella metsäasiantuntijan kanssa.
Vaikuttaako ilmastonmuutos metsätuhoihin?
Ilmastonmuutos vaikuttaa sää- ja ilmasto-oloihin maapallollamme. Se ei suoranaisesti vaikuta metsiemme olemassaoloon, mutta metsäekosysteemien arvellaan kokevan muutoksia. Muutoksilla tulee olemaan vaikutusta Suomen metsätalouteen, ja niihin jokaisella metsänomistajalla on syytä varautua.
Ilmastonmuutoksella on ennustettu olevan lisäävä vaikutus erilaisille metsätuhoille. Talvien leudontuminen vaikuttaa muun muassa lumipeitteeseen ja roudan määrään maassa. Lumipeitteet vähenevät Etelä-Suomessa, jonka takia lumen aiheuttamat tuhotkin voivat vähentyä - roudan väheneminen kuitenkin altistaa puustoa tuulituhoille, sillä ilman routaa juuret eivät ole yhtä jämäkästi maassa kiinni. Vähäinen routa haittaa myös metsätöiden toteuttamista talvisin, kun maa on pitkään pehmeänä. Lisäksi metsätieverkoston kunnot huononevat. Pohjoisessa Suomessa lumipeite voi lämpenemisen seurauksena tehdä entistä enemmän tuhoja: sateisempi ja kostealumisempi talvi tekee lumipeitteestä painavamman.
Tuulennopeuksien odotetaan kasvavan ilmasto-olosuhteiden muuttuessa. Kovat tuulet yhdessä roudan sulamisen kanssa vaikuttavat erityisesti pintajuuriston omaaviin kuusikoihin, jotka tulevat altistumaan nykyistä enemmän tuulituhoille erityisesi kevät- ja syysaikaan. Pitkät lämpimät kaudet puolestaan voivat lisätä Etelä-Suomessa metsäpalojen riskiä ja niiden voimakkuutta. Yhdessä tuulten kanssa metsäpalot myös leviävät tehokkaasti.
Lämpötilojen nousu ja talvien leuto sateisuus ovat omiaan vaikuttamaan tuhohyönteisiin ja sieniin. Tuhohyönteiset, kuten kirjanpainajat ja erilaiset nävertäjät, ehtivät nykyisillään tuottaa yhden jälkeläissukupolven kesässä. Tulevaisuudessa, mikäli lämpimät jaksot pitenevät, sukupolvien määrä vuoden aikana voi kasvaa. Lämpeneminen houkuttelee myös uusia vieraslajeja pesiytymään Suomeen. Leudot ja kosteat talvet tarjoavat myös sienille oivan tilaisuuden menestyä. Tämä yhdistettynä sateiseen ja kosteaan kesään edesauttaa erityisesti juurikäävän ja surmakkasienen kasvua ja leviämistä.(ilmasto-opas.fi)
Metsäasiantuntijat apunasi metsän terveyden ylläpidossa
Usein pienimuotoinen metsätuho on mahdollista hoitaa itse. Laajemmissa tapauksissa omat resurssit eivät kuitenkaan aina riitä ja silloin tarvitaan metsäasiantuntijan apua. Myrskyn kaataessa mittavan määrän puuta, kirjanpainajan levitessä holtittomasti tai laajan juurikääpäinfektion löytyessä on syytä keskustella jatkotoimenpiteistä asiantuntijan kanssa. Nopeus on valttia, sillä alkaneet tuhot eivät ajan kuluessa ainakaan parane. Usein metsissä, jotka kohtaavat tuhoja, voidaan tehdä ensiharvennus, toinen harvennus tai jopa päätehakkuu, jolloin tuhot voidaan korjata metsänhoidon toimenpiteiden mukana ja metsänomistaja saada vielä puukauppatuloja.
Metsänomistajan on tehtävä metsänkäyttöilmoitus tuhoista, mikäli ne johtavat hakkuun suunnitteluun. Ilmoitukset antavat tärkeää tietoa metsien terveydestä ja tuhotilanteesta niin metsäammattilaisille kuin muillekin asiasta kiinnostuneille. Esimerkiksi tieto hyönteistuhoista voi olla merkittävä naapurimetsän omistajalle, joka voi tiedon avulla ryhtyä toimiin omassa metsässään.
Laanian metsäasiantuntijat auttavat metsänomistajia pitämään metsien terveydestä huolta. Toteutamme nuoren metsän hoitoa, harvennuksia ja päätehakkuita, ja noudatamme toimissamme hyvän metsänhoidon suosituksia, joilla edesautetaan metsän tervettä kasvua. Metsänhoidon suosituksia noudattamalla turvataan muun muassa metsien monimuotoisuutta, vesistöjä, maisemia, kulttuuriperintöä sekä monikäyttöisyyttä. Erityisosaamistamme on energiapuun korjuu, jota teemme metsänhoidon toimenpiteiden yhteydessä.
Mikäli tarvitset neuvoja metsänhoitoon liittyvissä asioissa metsäasiantuntijamme opastavat, millaisia toimenpiteitä metsällesi kannattaa tehdä esimerkiksi sen kohdatessa erilaisia tuhoja. Tutustu palveluihimme tai etsi alla olevasta hakukentästä lähin paikallinen metsäasiantuntijasi.
Laania
Laania on metsänhoidon ja puukaupan asiantuntijayritys, joka palvelee metsänomistajia lähes koko Suomessa.